Myrskyt ja karttapalvelut

29.12.2011 klo 17:53

Eilinen Tuija Aallon twiittaus

Tiedonkulun tehost. Ushahidi-tyyppinen sivusto avoimien maastokarttojen päälle? HS: Viranomaisten yhteydet kaatuilivat http://bit.ly/vCFCOz

herätti minut ajattelemaan jotain tuollaista voisi toteuttaa ja oikeasti hyödyntää. Loppupelissähän tuollaisesta ei ole mitään hyötyä niin kauan kuin viranomaiset ja sähköyhtiöt tms. eivät myös käytä samaa kanavaa omassa toiminnassaan.

Itselläni on kokemusta pelastuspuolella niin johtokeskuksessa työskentelystä kuin kentällä olemisesta vastaavanlaisissa tilanteissa, joten näkemystä operatiiviseenkin toimintaan tällaisten myrskyjen aikana on.

Näin tietojärjestelmien suunnittelijana ja toteuttajana minulla on sitten näkemystä myös siihen itse tekniseen puoleen siitä, mitä kaikkea tällainen järjestelmä pohtisi. Ihan omaksi huviksi pyörittelin asiaa hieman pidemmälle ja sain aikaan seuraavanlaisen listan erilaisia käyttötapauksia, joita järjestelmän pitäisi tai olisi hyvä kyetä käsittelemään, jotta siitä olisi mitään todellista hyötyä.

  • Kansalaisten pitäisi pystyä ilmoittamaan suoraan järjestelmän kautta erilaisista tapahtumista. Ilmoitusten luotettavuutta voitaisiin mitata esim. lähteen ja annettujen tietojen perusteella perättömien ilmoitusten kitkemiseksi. Toki hätäkeskus olisi edelleen kiireellisten todellista vaaraa aiheuttavien tehtävien ilmoituskanava.
  • Järjestelmän olisi hyvä kyetä seuraamaan esim. Twitteriä ja sieltä tiettyä hashtagia napatakseen sieltä tietoja häiriöistä.
  • Järjestelmän pitäisi pystyä ilmoittamaan käyttäjille milloin siihen tallennettuja tietoja valvotaan aktiivisesti milläkin alueella. On järjetöntä kuvitella, että järjestelmää valvottaisiin viranomaisten tai muiden toimijoiden puolelta jatkuvasti.
  • Viranomaisilla pitäisi olla mahdollisuus kirjata sinne omat tehtävänsä (suoraan paloasemille tulleet puhelut, tien päällä tulleet tiedot, hätäkeskuksen kautta tulevat tehtävät). Samoin toimijoiden (viranomaiset, sähköyhtiöt jne) pitäisi voida kuitata milloin jokin häiriö on otettu työn alle ja milloin se on valmistunut.
  • Kartalle pitäisi pystyä merkitsemään niin yksittäisiä kohteita kuin alueitakin, joissa on jotain tapahtumia.
  • Ja luonnollisesti, järjestelmän pitää olla riittävän kevyt toimiakseen mobiililaitteilla hitaidenkin yhteyksien yli ja samalla riittävän hyvin toteutettu, että se kestää kriisitilanteiden kuormituspiikit. Tämä kohta on se, joka tekee järjestelmästä loppupelissä teknisesti vaikean toteuttaa – ja samalla kalliin.

Vaikka järjestelmä on loppupelissä varsin helppo hahmottaa eikä toteuttaminenkaan olisi mitenkään mahdoton tehtävä, viimeinen kohta em. luettelossa aiheuttaa merkittäviä teknisiä haasteita. Ja teknisiä haasteita vielä suurempi este on se, saataisiinko tällaiselle järjestelmälle oikeasti käyttäjiä viranomaisista ja muista toimijoista (sähköyhtiöt, teleoperaattorit, vesilaitokset jne.) Tosin tänään Savon Sanomissa ollut juttu antaa toivetta siitä, että järjestelmän toteuttamiselle ja käytölle voisi olla jonkinlaista tahtotilaa. Rahan löytyminen onkin sitten aivan eri asia…

Ja vielä kun näistä myrskyjen aiheuttamista tuhoista ja häiriöistä puhutaan niin Kasvihan tänään kirjoitti omassa blogissaan kriisiviestinnän tuomisesta tälle vuosikymmenelle. Suosittelen lukemaan ja miettimään samalla sitä, että ne samat matkapuhelinverkon tukiasemat (tai ainakin niiden tolpat) toimivat myös viranomaisten radioverkon tukiasemina. Eli virran loppuminen tukiasemilta aiheuttaa myös viranomaisten toiminnalle omat haasteensa. Jostain kumman syystä tästä ei ole kuitenkaan ääneen puhuttu.

P.S. Into pelastustoimesta avautumiseen on vähentynyt viime aikoina ja siten täälläkin on ollut melko hiljaista. Mutta nyt piti ainakin avata sanainen arkku kun kerran jonkinlaista näkemystä on aiheeseen vähän joka puolelta…

Mainosvideota palokunnalle…

09.01.2011 klo 16:27

Olen syksystä asti miettinyt, miten palokuntatoimintaa – niin VPK:ssa kuin puolivakinaisissa palokunnissa – voisi tuoda paremmin yleisön tietouteen. Itselläni on joitakin ajatuksi, jotka ovat tulleet valokuvausharrastuksen mukana ja vain odottavat aikaa toteuttaa ne loppuun asti. Nyt kun hyvälaatuinen videokuvauskin on suhteellisen helposti mahdollista, voisi myös kuvitella että sopivien videopätkien tekokaan ei olisi mahdoton ajatus.

Ajatus heräsi vielä vahvemmin eloon kun katsoin Vimeolla (salasanasuojatun) videon, joka oli tehty yhden saksalaisen vapaapalokunnan 150-vuotis juhliin vuodelle 2013. Millään aivan pienellä budjetilla videota ei ole tehty, mutta siinä on hyvä toiminnallinen osuus (hälytykseen lähtö kotoa ja liikenneonnettomuuskeikan kuvaus), jonka jälkeen on haastateltu eri henkilöitä palokunnasta ja kaupungin johtoa. Kaupungin asukasluku on noin 11 500, joten minkään suurkaupungin palokunnasta ei ole kyse.

Video saa vain pohtimaan, olisiko tällaisten teossa mitään mieltä Suomen oloissa. Voisivatko ne herättää kiinnostusta palokuntatoimintaa kohtaan – etenkin niillä alueilla joissa suurin osa palokuntien vahvuudesta koostuu vapaaehtoisista tai sivutyönään työtä tekevistä?

Ja siinä toivossa, että joku videota pääsisi katsomaan, tässä itse video:

Freiwillige Feuerwehr Trostberg – 150 Jahre from Mario Feil on Vimeo.

P.S. Kyllä, tavoite on herätellä tätäkin blogia hieman enemmän pitkän hiljaiselon jälkeen…

Koirat ja yleiset uimarannat

19.07.2010 klo 09:28

Kun tätäkin blogia on tullut nyt vähän heräteltyä henkiin, niin voi kirjoittaa ja jupista eilen lämpöjä nostattaneesta uutisoinnista…

Eilenhän ainakin Maikkarin uutisissa (ja tänään mm. Novan uutisissa) on uutisoitu koirien uittamisesta yleisillä uimarannoilla. Sinänsä uutisoinnissa ei ole mitään erityisempää vikaa, mutta niin puhutuissa osuuksissa television lähetyksissä kuin kirjoitetussakin uutisessa on melkoinen vääristely käynnissä:

Järjestyslaki kieltää koirat yleisillä rannoilla, mutta lainkohta tunnetaan huonosti. Koiria saa uittaa vain niille varatuilla rannoilla ja yksityisalueilla.

Järjestyslaissahan todetaan ainoastaan seuraavaa:

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua;

Luka ja Sulo uimassa

Luka ja Sulo uimassa

Yleisille uimarannoille on asetettu tiettyjä vaatimuksia (valvonta ei niihin kuulu), joista tärkeimmät ovat säännöllinen näytteenotto sekä pelastusvälineiden pitäminen rannalla yleisesti saatavana. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että monet yleisesti käytössä olevat uimarannat eivät siis ole yleisiä uimarantoja. Esimerkiksi Liperin alueella on vain neljä yleistä uimarantaa nyt kun Kuoringaltakin poistettiin yleisen uimarannan nimike.

Missään kohdassa järjestyslakia ei siis sanota, että koiria saisi uittaa ainoastaan niille varatuilla rannoilla tai yksityisalueilla (pedanttinen IT-nörtti minussa puuttuu myös ja-sanan käyttöön Nova uutisessa). Kuntienkin sivuja jos tarkemmin tutkii, niin yleisiksi uimarannoiksi nimitettyjä uimarantoja on kuitenkin harvassa, uimapaikkoja taas on useita.

Jotenkin tuntuu, että toimittajalla asenne ei ehkä ole ollut mikään koiramyönteisin kun on pitänyt kehittää jutun jatkeeksi omiakin rajoitteita. Tai sitten toimittajan lähde on säveltänyt omiaan, mutta kuinka vaikeaa on oikeasti käydä lukemassa soveltuva lainkohta itse? Ja tietysti yleensäkin koirien rajaaminen pois yleisiltä uimarannoilta suolistoperäisiin bakteereihin vedoten on vähintäänkin naurettavaa. Tosin: ymmärrän erittäin hyvin sen, että koirat on yleisiltä uimarannoilta kielletty turvallisuussyistä.

Ja kyllä, pieni kapinallinen kävisi nyt mielellään uittamassa koiraansa ruuhka-aikaan Kuoringalla. Mutta toisaalta en halua aiheuttaa turhaa riitaa ja hälyä – siksi käymme niillä vähän tunnetuilla rannoilla ja pidämme turvavälin muihin uimareihin – jotka usein sitten eivät pidä turvaväliä meidän koiriimme.

Shortsit jalassa maastopaloon?

16.07.2010 klo 09:03

Pitipähän taas herätellä henkiin tätäkin blogia kun pelastuslaitosten herrat ovat taas päästelleet kukkasia suustaan…

Aamun nettisurffailussa tuli vastaan Turun Sanomien juttu palomiesten pukeutumisesta näin helteellä. Juu, sammutusasu, pinturi- / sukelluspuku ja kemikaalisukellusvarustus ovat kuumia ja ahdistavia, ei siinä mitään.

Naurettavin kohta kuitenkin tulee kun kommentoidaan sitä miksi uuten virka-asuun kuuluvia shortseja ei käytetä:

Periaatteessa shortsit kuuluvat mallistoon, mutta niitä ei juurikaan käytetä. Haluamme olla varmoja, ettei esimerkiksi metsäpalossa ole yhtäkkiä polvet paljaana, [Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen varusmestari] Engström summaa.

Muistaakseni meillä on varsin tiukat ukaasit olemassa siitä, että hälytystehtävillä pukeudutaan asianmukaisiin suojavarusteisiin. Virka-asu ei sitä ole. Maastopalon osalta yleensä soveliaana pidetään vähintään työhaalaria sekä mahdollisesti jopa täyttä sammutusasua ja paineilmalaitteita. Mutta shortseja en ole koskaan kenenkään kuullut pitävän asianmukaisena suojavarustuksena maastopalossa.

En voi käsittää miksi yritetään kierrellä ja kaarrella kun selitellään miksi shortsit on jätetty hankkimatta. Loppupelissähän kyse on todennäköisesti vain rahasta. Sama ilmiö näkyy myös siinä, että ainakin meilläpäin sivutoimiselle henkilöstölle on jaettu ainoastaan välttämättömin varustus (housut, t-paita, poolopaita, lippis ja kesäpipo). Kyllähän niillä jotenkin nyt kesän ajan pärjää, mutta jo nyt ihmetellään miten toimitaan pakkasten tultua – aina kun talo maksaa palkan niin ohjeen mukaan pitäisi olla virka-asussa.

Ja tässä tullaankin nyt omalta osaltani avainkysymykseen. Itse en (enää) ole päätoimisena pelastuslaitoksen palkkalistoilla, joten käytän virka-asua harjoituksissa tai päivystäessäni (vapaamuotoinen varallaolo). Eli suurinman osan ajasta olen kotona. Ainakin itse olen suhtautunut tilanteeseen niin, että koska virka-asuun kuuluvat shortsit (eli niiden pitäminen on sallittua) ja pelastuslaitos ei ole niitä hankkinut niin pidän sitten omia tummia shortseja.

Sentään uudet virka-asut ovat (lähes) mustia, eipä tarvitse hevarin poiketa normaalista väriskaalastaan…

P.S. Tämä tuli kirjoitettua ennätyshelteiden aikaan kahden päivystyksen välissä.

Palomiehet muihin töihin?

18.03.2009 klo 08:23

Törmäsin Ilta-Sanomissa tietoon, että ikääntyvät palomiehet siirrettäisiin muihin kunnan töihin, kun he eivät enää pystyisi tekemään omaa työtään. Nykyinen kuntaministerimme on sitä mieltä, että palomiehiä ei päästetä eläkkeelle aikaisemmin.

Uutisen mukana palomiehiltä ajatus on saanut kylmän vastaanoton. Kuinka yllättävää. Ei vastaanotto minultakaan ehdotukselle ole lämmin, vaikka itseeni palomiesten eläkeikä ei millään tavalla vaikuta.

Ensimmäisenä kritiikkinä ehdotusta kohtaan minulle tulee tasapuolisuus. Aiotaanko samanlainen ratkaisu ottaa käyttöön poliiseille ja armeijan henkilöstölle? Jos ei, niin miksi palomiehiä rankaistaan? Ainakin itse tiedän, että pelastustoimen piirissä armeijan eläkeikä aiheuttaa nykyään melkoista katkeruutta. Näin rauhan aikana työ ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuormittavaa kuin pelastustoimen arki.

Toiseksi, muistan ettei Suomessa voi pakottaa työttömiä sellaiseen työhön, johon heillä ei ole koulutusta. Mihinköhän tehtäviin ikääntyviä palomiehiä sitten kunnissa laitettaisiin? Vahtimestareiksi? Lähihoitajiksi tai sairaanhoitajiksi? Vai koulun penkille samaan koulutusta johonkin uuteen tehtävään? Todella motivoivaa oman työnteon kannalta ja kouluttautumisen kannalta kun et tiedä mihin hommiin voit tulevaisuudessa joutua.

Loppujen lopuksi Suomessa on ammattipalomiehiä varsin vähän enkä usko, että mikään eläkejärjestelmä kaatuisi siihen, että he pääsisivät aikaisemmin eläkkeelle.

P.S. Näkisin mielelläni koko hallituksen suorittamassa palomiesten kuntotestejä vuosittain. Ja vaikka käyvän muitakin kelposuuksien ylläpitäviä harjoituksia läpi. Ainakin entisellä Liperin kunnanjohtajalla oli linja muuttunut kun hänelle oltiin annettu kosketus palomiehen työhön sisäpalosimulaattorissa.

Labukat laihikselle

14.01.2009 klo 13:45

Englannin kennelliitto (The Kennel Club) on BBC:n Pedigree Dogs Exposed dokkarin jälkimainingeissa ruvennut uusimaan monen rodun rotumääritelmää terveellisempään suuntaan. Samalla tuomareilta vaaditaan koiran terveyden tarkempaa huomioimista arvostelussaan. Nämä uudet rotumääritelmät pyritään ottamaan käyttöön jo tämän vuoden Cruftsissa (katso lista kaikista muutoksista).

Luonnollisesti itse tutkin ensimmäisenä noutajarotuja (eli Gundog-ryhmää). Noutajista ainoastaan labradoreille tulee muutoksia. Muutokset ovat seuraavat (lisäykset kursiivilla):

Characteristics: Good-tempered, very agile (which precludes excessive body weight or substance). Excellent nose, soft mouth; keen love of water. Adaptable, devoted companion.

Body: Chest of good width and depth, with well sprung barrel ribs – this effect not to be produced by carrying excessive weight. Level topline. Loins wide, short-coupled and strong.

Vapaasti käännettynä lisäkyset rotumääritelmään näyttäisivät seuraavilta:

Ominaispiirteet: Hyväntuulinen ja eloisa ketterä (tämä poissulkee liiallisen painon ja jykevyyden). Hyvä vainu, pehmeä ote riistasta, innokas uimari. Sopeutuvainen, uskollinen seuralainen.

Runko: Rintakehä leveä ja syvä. Tynnyrimäiset, hyvin kaareutuneet kylkiluut - tätä vaikutelmaa ei saa muodostaa liiallisella painolla. Suora selkälinja. Lanneosa leveä, lyhyt ja voimakas.

Vaihdoin rotumääritelmän suomennoksesta eloisan ketteräksi, koska se vastaa paremmin englannin sanaa agile ja kuvaa myös paremmin mitä rotumääritelmältä halutaan – etenkin tarkennuksen jälkeen.

Labradorien osalta muutos on varsin tervetullut. En koe olevani millään tavalla rodun asiantuntija, mutta näyttelyitä ja metsästyskokeita seuranneena voin kyllä todeta rodussa vallitsevan erittäin vahvan kahtiajaon. Näyttelyissä nimenomaan ylipainoisia ja liian jykeviä (tai raskasrakenteisia) labradoreja näkee aivan liikaa. Metsästyskokeissa taas on menty toiseen ääripäähän. Olen kuullut kommentteja noutavista ajokoirista (tämä suomalaiselta) tai vesi-whippeteistä (tämä taas amerikkalaiselta).

Flättien rotumääritelmään ei muutoksia tullut. Itse asiassa olisin ollut yllättynyt jos niitä olisi tullut. Itse rotumääritelmä jo sanallisesti vaatii urheilullista koiraa minkä lisäksi painollekin on rotumääritelmässä asetettu rajat.

Kultaisille noutajille ei myöskään tullut muutoksia. Olisin kuitenkin melkeinpä toivonut kultaisille samankaltaisia muutoksia kuin labradoreille. Kultaisilla noutajilla nimittäin käytetään rotumääritelmän yleisvaikutelmassa sanaa voimakas. Myös rungon kohdalla puhutaan kylkiluiden kaareutumisesta samaan tapaan kuin labradoreilla. Vielä kun lisätään soppaan se, että kultaisille noutajille ei ole määritelty painorajaa, niin tulkinnanvaraa alkaa löytyä riittävästi.

Valitettavasti kultaisilla tämä myös näkyy näyttelykehässä – olen nähnyt liian monta lihavaa kultaista kehässä. Perusteena kultaisten lihavuudelle on näyttävyys ja voimakkaan vaikutelman antaminen. Ehkä katson asiaa liian mustien lasien läpi (siis flättilasien), mutta minusta voimakas koira näyttää lihaksikkaalta eikä vain massavalta.

Oli tuossa Englannin kennelliiton tiedotteessa myös toinen varsin merkittävä uutinen rotumääritelmien uusimisen lisäksi: vanhempi-lapsi astutusten jälkeläisiä ei 1.3.2009 jälkeen enää rekisteröidä. Pitäisiköhän Suomen muuten varsin edistyksellisen kennelliiton seurata perässä ja rajoittaa rekisteröitävien pentueiden sukusiitosta? Itse en nimittäin rekisteriohjeesta (PDF) löytänyt mitään ehtoa sukusiitokselle. Ainakin suuremmissa roduissa pentueen sukusiitoksen rajana 6,25% kuulostaisi varsin hyvältä luvulta…

Zoriah

29.12.2008 klo 12:28

Jo pitkään on amerikkalainen freelance-valokuvaaja Zoriah, ehkä paremminkin valokuvajournalisti, ollut jonossa. Törmäsin Zoriah’n kuviin jossain joskus alkuvuodesta, kun hän bloggasi poistumisestaan Irakista kun Yhdysvaltain Merijalkaväki ei oikein pitänyt joistakin kuvista.

Irakin lippu by Zoriah

Aluksi minua viehättivät blogissa olevat kauniit kuvat Irakista. Vaikka kuvissa näkyy siellä vallitseva sotatila, ei kuvissa läheskään aina näy sotilaita tai taistelun jälkiä. Eivätkä kuvat ole läheskään aina uutisarvoisia.

Irakin katukuvaa by Zoriah

Pidemmän seurannan jälkeen olen alkanut arvostaa hänen työtään itsenäisenä valokuvajournalistina maailman eri kriisipesäkkeissä. Ainakin blogissa julkaistut kuvat eivät läheskään aina ole niitä uutiskuvina näkyviä, mutta antavat huomattavasti lisää syvyyttä tapahtumiin maailman kriisipesäkkeissä.

Ja näin joulun jälkeen juuri julkaistu sarja vertailukuvia Thaimaasta heti tsunamin jälkeen ja noin vuotta myöhemmin on erittäin ajankohtainen. Tekstissä on myös kuvattu hyvin ero siitä, miten Thaimaassa tapahtuvaan raportointiin oli kyllä varoja saatavilla, mutta turismin kannalta vähemmän kiinnostaviin Acehiin tai Sri Lankaan vastaavaa rahoitusta ei ollut saatavilla.

Tsunamin tuhot ja vuotta myöhemmin by Zoriah

Zoriahista on myös julkaistu useita haastatteluja, joista tässä

Kaikki merkinnän kuvat / All pictures in this post © Zoriah Miller http://www.zoriah.com

Suhteellinen vaalitapa romukoppaan?

26.10.2008 klo 22:31

Ei voi mitään. Meinasin aiheesta kirjoittaa jo viime eduskuntavaalien jälkeen kun Cronberg ei päässyt kansanedustajaksi maakunnan suurinpiin kuuluvalla äänimäärällä. Nyt kunnallisvaaleissa Liperissä 12. eniten ääniä kerännyt vihreiden ehdokas ei pääse valtuustoon kun paikkoja on jaossa 25.

Eduskuntavaalien jälkeen Cronbergin nimittäminen ministeriksi vaimensi varmasti paljon vaalitapaan kohdistuvaa kritiikkiä. Olisiko kuitenkin aika herätellä keskustelua uudelleen? Ei tämä nimittäin ainakin minulla lisää mielenkiintoa äänestää kun kerta toisensa jälkeen vähemmän kannatusta saaneet ehdokkaat pääsevät läpi vain sillä perusteella, minkä puolueen (tai vaaliliiton) listoilla sattuvat olemaan.

Ei tämä ainakaan minusta ole mitään demokratiaa…

Liperin osalta tilanteen tekee vielä ikävämmäksi, ainakin minusta, perussuomalaisten menestys. Tosin heilläkin viidestä valtuustopaikasta vain yhdellä läpimenneellä oli vihreiden ääniharavaa enemmän ääniä. Jos haluaisin osallistua puoluepolitiikkaan neljän vuoden päästä pitäisi varmaan yrittää jo kasvattaa vihreidenkin listan nimimäärää kahdesta suurenpaan. Mutta minä en puoluepolitiikka halua tukea millään tavalla.

Varo, kuulosi voi vaarantua

18.10.2008 klo 07:17

YLE uutisoi tänään, että peruspalveluministerimme Paula Risikko on huolissaan MP3-soittimien mahdollisesti aiheuttamasta kuulovauriosta. Valmistajien pitäisi kuulemma varoittaa kuluttajia paremmin siitä, että niillä voi kuunnella musiikkia kovaa.

Muistan aivan samaa hälinää 80-luvulta korvalappustereoiden ja 90-luvulta kannettavien CD-soittimien osalta. Mutta silloin häly tuntui lähinnä keskittyvän Yhdysvaltoihin eikä niinkään Suomeen. Kyllähän Suomessakin asiasta jotain keskustelua varmaan käytiin, mutta hysteerinen hätäily ja laitevalmistajien syyttäminen tuntui enemmän olevan Jenkkien asia.

Vaikuttavatkohan nyt niin ajankohtaiset kuntavaalit tällaisten lausuntojen pullahtamiseen vai onko Suomessakin politiikka vaipumassa populistisempaan ja samalla enemmän holhousta ajavaan suuntaan?

Ensinnäkin, kuka ihme edes lukee laatikoissa tai käyttöohjeissa olevia varoituksia? Jo nyt niitä on laitteessa kuin laitteessa sen verran paljon, että huumorinlähteenä niitä voi vilkuilla. Tosissaan niitä tuskin enää harva lukee.

Kyllähän lapset ja nuoret tokivat tarvitsevat neuvoja siitä, mikä on sopiva äänenvoimakkuus millä erilaisia ääntä tuottavia laitteita käyttää. Mutta missä määrin tällainen opettaminen on laitteiden valmistajien asia? Eikö koko ajan Suomessakin käydä keskustelua siitä, miten vanhempien pitää enemmän ottaa kasvatusvastuuta?

Vaikka kuinka vanhemmat, koulut, yhteiskunta tai laitevalmistajat kuulovaurioista varoittaisivatkin niin suurin osa lapsista ja nuorista todennäköisesti silti kuuntelee ainakin välillä musiikkiaan liian kovaa. Sekin kuulunee kasvamiseen – ja toisaalta myös musiikin kuunteluunkin.

Itselläni suoraan korviin tulevan musiikin äänenvoimakkuutta säätelee huomattavasti kuulovaurion riskiä enemmän halu kuulla ympäristön äänet eli oma turvallisuus. Etenkin hälyääniä poistavilla kuulokkeilla (tai hyvin korviin asettuvilla kuulokkeilla) saa estettyä suhteellisen hiljaisellakin äänenvoimakkuudella ympäristön äänet. Liikenteessä kuulollakin on vain kevyen liikenteen osalta varsin merkittävä vaikutus havainnointeihin. Pimeillä maalaisteillä lenkkeillessä kuulon merkitys korostuu entisestään.

Tosin, jos MP3-soittimilla saadaan yli 100 dB:n ääntä aikaiseksi suoraan korvaan niin on niiden maksimiäänenvoimakkuuksia syytä rajoittaakin. Mutta tarviiko poliitikon esittää kovasti huolestunutta ja kalastella hajaääniä tuollaisella asialla. Ainakin tässä on yksi äänestäjä, joka mieluummin näkisi tuollaisessa itsestäänselvän sääntelyn tapauksessa hiljaista puurtamista poliitikoilta. Säästetään yhteiskunnallinen keskustelu niille asioille, joissa keskustelulla on oikeasti merkitystä.

Teatteria

17.10.2008 klo 19:20

WTC-iskujen jälkeen lentomatkailu muuttui. Näennäisesti turvallisempaan suuntaan, mutta myös naurettavaksi turvallisuusteatteriksi. Itse iskujen jälkeen en lentänyt vajaaseen kuuteen vuoteen, mutta seurasin huvittuneena kaikkia niitä keksintöjä, joita tehtiin matkustamisen turvallisuuden parantamiseksi.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen sitten jo taas lentänytkin jo melkein ylihyvästä. Enkä edelleenkään tiedä miksi minun piti kerran riisua kenkäni Joensuun kentällä, muttei samana päivänä paluumatkalla Helsinki-Vantaalla.

Kuitenkin todellisuudessa lentokentillä nähtävät turvatoimet eivät aiheuta mitään muuta kuin häiriötä tavallisille matkustajille ja suunnatonta rahanmenoa. Ja sitä rahaahan voisi käyttää oikeaan tiedustelutoimintaan.

The Atlantic on julkaissut varsin hyvän artikkelin erään toimittajan tempauksista lentokentillä ja niiden turvatarkastuksissa. Lisäksi artikkelissa on jututettu Jenkeissä lentokenttien turvallisuudesta vastaavan TSA:n johtajaa, joka käytännössä myöntää turvatoimet turhiksi.

Jossain välissä muistan kuulleeni, että ainakin EUssa mietittäisiin nesterajoitusten poistamista. Alkaisikohan oikeasti järki jo voittaa tässä pelleilyssä?