Kuukausiliitteestä päivää kyselee blogikirjoittamisen tottumuksista. Alla omat vastaukseni.

1) Kuinka kauan keskimäärin käytätte aikaa yhteen postaukseen?

Välillä hyvinkin nopeasti, eli muutamissa minuuteissa, usein kuitenkin huomattavasti hitaammin. Tarkoitukseni on kirjoittaa blogiin hyvää ja ymmärrettävää suomea, joten mietin kirjoittamaani tekstiä huomattavasti tarkemmin kuin esimerkiksi puhumistani tai sähköposteja. Samoin vaikeiden asioiden selittäminen vaatii enemmän päänvaivaa. Suomenkielisen blogin pitämisen tarkoitus minulla on ainakin osittain ollut myös suomenkielisen tekstin tuottamisen harjoittelu ja ylläpitäminen. randomfire saa osakseen kärsiä taas englanninkielisistä, yleensä teknisemmistä, kirjoituksistani, joten sielläkin tekstin tuottamiseen vierähtää usein jokunen tovi.

Välillä joudun myös jättämään jonkun kirjoituksen jäähylle hetkeksi. Joko aihe saa minut sen verran tulistumaan (tekijänoikeuslain tiimoilta muutama merkintä on pysyvästi jäädytettyinä ;) tai sitten en vain tahdo saada tekstistä edes omasta mielestäni sujuvaa.

2) Mikä olisi paras suomenkielinen vastine sanalle postaus?

No joku suomenkielinen vastine. Kuten Marjutkin suosin sanaa merkintä, vaikka sekään ei aina mitenkään luontevin ole. Yhdelle asiakkaalleni sivua tehdessäni olen miettinyt mitä termiä siellä käyttää, merkintä kun ei ainakaan siinä yhteydessä tunnu lainkaan luontevalta.

3) Korjaatteko jälkikäteen teksteistänne pilkkuvirheitä tai muita kieliopillisia kömmähdyksiä?

Tietenkin. Tosin pilkkuvirheistä en niin tiedä. Jos joku kielioppisääntö ei ole mieleeni painunut, se on nimenomaan pilkkusääntö (tai oikeastaan säännöt). Muistan penkkaripäivänä kavereideni kanssa piinanneeni joitakin yläasteelaisia pilkkusääntöjen kertauksella…

4) Kuka on mielestänne Blogistanin taitavin kirjoittaja tai muuten poikkeuksellinen kielivirtuoosi?

En ole kovinkaan aktiivisesti seurannut Blogistania ja siellä luuraavia kirjoittajia. Minulle aihe ratkaisee enemmän kuin itse kirjoitustyyli, vaikkakin tyylin pitää olla riittävän hyvää ja selkää jaksaakseni seurata kirjoittajaa pidemmän aikaa. Kehun Merteniä ainoana suomenkielisenä blogina, jota en lue asiasisältönsä vaan luettavuutensa takia. Jyrki JJ Kasvin blogi ja kirjoitukset ovat myös erittäin mukavaa luettavaa vaikka niissä asiasisällöllä onkin ensisijainen merkitys. Ulkomaisista blogeista mielestäni huomionarvoisia ovat niin Tim Brayn Ongoing kuin Dervala.

Suomenkieliseen kirjoittamiseen liittyen haluan painottaa toivettani oikeaan kielenkäyttöön. Vaikka olenkin taustaltani ja äidinkieleltäni monien mielestä muuta kuin suomalainen (ja miehän oon Lauritsalasta), mielestäni suomenkielen vaaliminen ja pitäminen elinvoimaisena on tärkeää. Merkittävä osa kielen vaalimista on sen pitäminen nykyaikaisena etsimällä suomenkielisiä vastineita monille lainasanoille. Etenkin IT:n (informaatioteknologia kuulostaa tässä yhteydessä todella huonolta termiltä) tuoma lainasanojen tulva huolestuttaa. Arvi Lindin pitäisi olla enemmän aiheesta äänessä…

Wired uutisoi (via) Yhdysvaltojen tekijänoikeustoimiston säännöllisestä kopiointisuojausten rikkomiseen liittyvän pykälän tarkistamisesta. Yhdysvalloissa aikoinaan läpi mennyt DMCA pitää sisällään samanlaisen pykälän kopiosuojausten rikkomisesta kuin nyt Suomessa hyväksytty laki. Siellä lakiin kirjattiin määräys, jonka mukaan joka kolmas vuosi pitää tarkistaa mille kopiointisuojausten murtamiselle annetaan poikkeuslupa kohtuullisen käytön takaamiseksi ja teknologisen kehityksen mukana pysymiseksi.

Aiemmin Yhdysvalloissa on hyväksytty mm. oikeus murtaa kopiosuojattuja sähköisiä kirjoja niiden kopioimiseksi lukulaitteisiin sokeita varten. Yhdysvalloissa kopiosuojatun DVD:n tai CD-levyn murtamista ei kuitenkaan ole pidetty kohtuullisena käyttönä. Jostain syystä tämä ei minua lainkaan yllätä. Kuitenkin tällaisen poikkeuksen vaatiminen aiheuttaa kohtuutonta vaivaa muutosta haluaville ja osoittaa kuinka tehoton kyseinen pykälä on laissa.

Muistaisikohan joku muuten kertoa suomalaisille vammaisjärjestöille miten nykyinen laki aiheuttaa heille ongelmia? Etenkin kun kopiosuojausten purkamiseen liityviä ohjelmia ei saa edes levittää tai niistä keskustella organisoidusti…

Taannoinen Muusikko-lehden pääkirjoitus sai minut tulistumaan sen verran, että lähetin päätoimittaja Ahti Vänttiselle viestin aiheesta. Ihmettelin miksi kukaan muusikko haluaisi tukea kopiosuojauksia, sillä nehän vain rajoittavat laillisesti musiikkinsa ostaneen fanin musiikin kuuntelua. Hän vastasi minulle seuraavasti:

Eivät muusikot sitä halua. Muusikot ovat koko ajan olleet sitä mieltä, että yksityinen kopiointi omalta CD:ltä omalle mobiilisoittimelle pitää olla mahdollista, oli suojausta tai ei. Tässä olemme olleet oppositiossa muihin musiikin oikeudenhaltijaryhmiin nähden.

Syy muusikkojen hiljaisuuteen aiheesta on varmasti osaltaan se, että laki on niin sekava ja siitä tiedottaminen on ollut niin epäselvää ettei mielipiteen muodostaminen varmasti ole ollut helppoa. Kävimme Ahti Vänttisen kanssa vielä vähän lisää viestinvaihtoa ja hän kiteyttää asian varsin hyvin:

Artistit ovat sopimussuhteissaan levy-yhtiöihin aika vaikeassa asemassa, siksi ymmärrän heitä aika paljon tässä.

Levy-yhtiöillä on valitettavan paljon valtaa artistien sanomisten ja tekemisten suhteen. Ja koska artistit vielä toistaiseksi ovat varsin riippuvaisia levy-yhtiöistä niin levyjen levittämisen kuin markkinoinnin suhteen, ei kellään ole varaa suututtaa levy-yhtiöitä ainakaan liikaa. Mustia listoja varmasti löytyy, jossa yhtiöt riittävästi suututtaneet artistit elävät ilman mahdollisuuksia saada sopimuksia — ainakaan hyviä sellaisia.

Tosin jos Herkko Hietasen tulkinta kopiosuojaus-pykälästä on oikea, silloin artistit voivat estää levyjen suojauksen. Valitettavasti (kuten kommentoinkin) en usko Hietasen tulkinnan olevan oikea. Antti Vilpponen kommentoi myös, että todennäköisesti vaikka tulkinta olisikin oikea, levy-yhtiöt ovat varmaan sen ottaneet huomioon artistien kanssa tekemissään sopimuksissa.

No niin. Tekijänoikeuslaki on kaikessa älyttömyydessään mennyt läpi ja siis lainvoimainen jos Halonen lain hyväksyy. Halonen on onneksi sen verran usein repäissyt nimitysrumbissa ja muissa vastoin ennakko-odotuksia, että minussa elävä pieni optimisti toivoo hänen hylkäävän lain. Valitettavasti en oikeasti usko näin käyvän.

Ollakseni nyt sitten rehellisesti ja kunnolla rikollinen ilmoitan julkisesti kopioineeni jo useita kopiosuojattuja levyjä. Sen lisäksi olen toisessa blogissani julkaissut ohjeet suojattujen PDF:ien tulostamiseen ja DVD-levyjen sisällön muuntamiseksi MP3-muotoon. En aio niitä poistaa ja aion taistella niin perus- kuin kuluttajaoikeuksieni puolesta. Molemmissa yllä mainituista ohjeista neuvotaan miten voidaan kopiosuojauksia kiertää.

Kanadassakin on ilmeisesti tekijänoikeuslain uudistamista meneillään ja sielläkin painitaan tekijöiden, tekijänoikeuksien haltijoiden ja kuluttajien aseman ristipaineessa. Alan asiantuntijoita on siellä merkittävästi enemmän kuin meillä täällä Suomessa ja 19 tekijänoikeuslain asiantuntijaa ovat julkaisseet kirjan aiheesta (via). Kirja on julkaistu Creative Commons -lisenssillä, joten sen saa käydä vapaasti lataamassa ja lukea. Tosin siinä on sivuja n. 600.

En ole teokseen vielä tutustunut, mutta toivoisin Suomessakin lain uudistajien tutustuvan tuohonkin teokseen, eivät Kanadassa lain ongelmakohdat ja tasapainoilutarpeet varmaankaan kovin kaukana ole meidän vastaavistamme. Ainakaan näiden kirjoittajien asiantuntijuutta ei kovin helposti voi kukaan kyseenalaistaa.