Ilta-Sanomat (muun muassa) uutisoi ainakin yhden tuhoisan Kalifornian maastopalon syttyneen lapsen tulitikkuleikeistä. Uutinen sai ainakin minulle pienen hymyn naamalleni.

Jotenkin nimittäin lapsuusvuodet palautuivat varsin tehokkaasti mieleeni, sillä olen aikoinaan sytyttänyt itsekin yhden maastopalon. Tai siis yhden, jonka sammuttaminen vaati palokunnan ripeää toimintaa. Tapaus sattui joskus 8-9 vuotiaana kun leikimme kaverin kanssa papattien kanssa (tiedän, ne taisivat olla K-12, mutta…). Elettiin jo alkusyksyä ja ojanpientareen heinikko oli varsin kuivaa. Sytyttäessäni yhtä sytyslankaa muutama heinänkorsi syttyi siinä samalla.

Hetken päästä (silmänräpäyksessä muistini mukaan), liekit olivat jo yli polvenkorkuisia enkä enää uskaltanut tehdä niille mitään. Onneksi olimme kaverin kanssa sen verran kilttejä, että juoksimme läheiseen taloon huutaen, että pelto palaa. Lähitalon asukkaat soittivat sitten palokunnan paikalle kun ohi pyöräillyt mies katkaisi pari oksaa puusta ja aloitti palon sammuttamisen.

Onneksi sinä päivänä ei tuullut, sillä palo syttyi kuivassa heinikossa keskellä omakotitaloaluetta. Palokunnallekaan ei jäänyt oikeastaan muuta tehtävää kuin maaston kastelu. Ja meidän toruminen.

Tosin oli palomestarilla toruessaan pieni virne naamallaan ja taisi päättää torumisensa tokaisuun, että “pojat ovat poikia”. Kyllähän pojat ovat poikia eivätkä tulitikkuleikit varmaan lopu koskaan tästä maailmasta (emme mekään tuosta kerrasta oppineet muuta kuin vähän enemmän varovaisuutta).

Kai tässä nyt pitäisi olla kovasti valistava ja muistuttaa kaikkia siitä, miten vaarallisia tulitikkuleikit voivat olla. Tosiasia kuitenkin on, että tuli on erittäin kiinnostava elementti. Ja sen sijaan, että aina kielletään leikkimästä tulella, miksei voitaisi luoda välillä turvallisia mahdollisuuksia tyydyttää uteliaisuutta? Niinhän mekin teemme.

Tämäkin blogi on joutunut elämään ties kuinka pitkään laiminlyöytynä ja hylättynä. Tosin kotikoneella oli nippu avonaisia välilehtiä Firefoxissa, joissa oli ideoita uusille merkinnöille. Kaatumisen jälkeen niitäkään ei enää ole.

Pienenä välihuomiona kuitenkin silmääni sattui viikonloppuna tieto, että Etelä-Kalifornian maastopaloissa on palanut 772 neliömailia maastoa. Neliökilometreinä tuo vastaa 2000 neliökilometriä. Määrää itselleni suhteuttaakseni kävin katsomassa Liperin pinta-alan: 1161 neliökilometriä.

Olin jo aiemmin käynyt katsomassa Google Earthissä tietoja paloalueista ja niiden koosta (miltä kuulostaa 55 000 ha paloalue, joka ei ole lainkaan hallinnassa?). Maastopaloja oli sammuttamassa 13 000 palomiestä (en tiedä kuuluvatko tuohon lukuun myös vangit tms. joita on käytetty apuna palojen sammuttamisessa).

Vertailun vuoksi vielä vähän lisää lukuja. Viime vuosihan oli Suomessa varsin vilkas maastopalojen suhteen. Valtakunnallisen tilastoinnin mukaan koko viime vuonna Suomessa paloi kuitenkin vajaa 72 neliökilometriä maastoa, eli naurettavan pieni määrä Kalifornian maastopaloihin verrattuna. Samoin koko maassa oli viime vuonna pelastuslaitosten ja vapaapalokuntien listoilla alle 13 000 henkilöä.

Kyllähän netissä olevasta uutisoinnista kävi ilmi, että Kalifornian palot ovat vakavia ja uhkaavat erittäin suuria alueita, mutta vasta konkreettiset vertailut kotimaisiin lukuihin saivat minut paremmin hahmottamaan palojen todellisen mittakaavan.

Juuri nyt soi: Dream Theater – Blind Faith