AP (monen muun lisäksi) uutisoi suunnitelmista (ja ilmeisesti toimista), joiden avulla Jenkeissä palomiehille ja sairaankuljettajille annetaan koulutusta terrorismiin liittyvien asioiden havainnointiin. Luonnollinen jatkumo tälle on tietenkin se, että havainnot raportoidaan eteenpäin poliisille, Homeland Securitylle, tms. Puuskahtakaa hetki rauhassa tälle älyttömyydelle…

Lähtökohta tälle kaikelle on siinä tosiasiassa, että pelastustoimi ja sairaankuljetus ovat Jenkeissä - kuten Suomessakin - viranomaistaho, joka ei tarvitse oikeuden päätöstä tms. päästäkseen sisälle tilaan (asunto, yritys, jne). Pelastustoimella kun on vielä hälytysten lisäksi mahdollisuus päästä sisälle ja vapaasti tutkimaan kaikkia paikkoja lakisääteisten palotarkastusten yhteydessä. Enkä usko että kellään on mitään palotarkastuksia vastaan, sillä ne lisäävät (tai ainakin pyrkivät lisäämään) yleistä turvallisuutta loukkaamatta kenenkään yksityisyyden suojaa.

Uusilla ohjeilla ja menetelmillä Jenkeissä pyritään nyt siihen, että edellä mainittua oikeutta käytettäisiin osana terrorismin torjuntaa. Eli aina kun jotain epäilyttävää löytyisi siitä tehtäisiin ilmoitus eteenpäin. Ja epäilyttävää on kaikenlaisen tavaran lisäksi myös Yhdysvaltoja vastustavat mielipiteet… Suunnitelmassa on paljon arvelluttavaa, mutta Jenkkien nykyisessä ilmapiirissä mitään kovinkaan yllättävää siinä ei ole.

Ikävintä asiassa on se, että jos palomiehet ja sairaankuljettajat alkavat profiloitua myös rikollista toimintaa kyttääviksi tahoiksi yleinen luottamus meihin rapistuu. Ja samalla toimintaedellytyksemme heikkenevät olennaisesti. Ainakin nykyään niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa olemme enimmäkseen neutraali taho, jonka ensisijainen tehtävä on aina ihmisten pelastaminen. Jopa siinä määrin, että voimme tarvittaessa ummistaa silmämme turvallisuutta vaarantamattomalle rikolliselle touhulle. Tämä myös antaa meille turvallisemmat edellytykset toimia potilaiden kanssa.

Tosin onhan se todettava, että eriliaisissa onnettomuustilanteissa pyrimme muun toiminnan ohessa turvaamaan onnettomuuden syyn tutkinnan (esim. rakennuspalossa yritämme säilyttää alkupalon ympäristöä tutkinnan helpottamiseksi) ja aina tarkkailemme ympäristöämme. Nykyisin ainakin meilläpäin ohjeena on, että henkeen kohdistuvista uhkista ympäristössä (esim. huonot elinolosuhteet tai asuinkelvoton talo) tulisi raportoida esimiehelle, joka voi yhdessä sosiaalitoimen ja poliisin kanssa selvittää mikä olisi oikea toimintatapa. Itse lisäisin tuohon myös eläinten hyvinvointiin kohdistuvat uhat, mutta minä olenkin eläinrakastaja ;) Pitää kuitenkin huomata, että rikollisesta toiminnasta meidän ei tarvitse raportoida eteenpäin (jos se ei aiheuta uhkaa ihmisille, eläimille tai ympäristölle).

Kun kerrran Blogilistan myyminen Sanomalle sai omat ajatukset laukkaamaan, lienee viikkovitonen osuneen aika hyvin maaliinsa.

1. Mitä mieltä olet Blogilistasta?

   Aikoinaan varmasti varsin hyvä ja tarpeellinen palvelu. Reaktiot pitkin poikin tuntuvat olevan varsin välinpitämättömiä, mutta kirjoittajat ovatkin (tähän asti huomanneissa kirjoituksissa) varsin pitkään blogosfäärissä pyörineitä.

   Varmasti blogilistasta on hyötyä monelle vasta blogeihin tutustuvalle tarjoten listaa nimenomaan suomalaisista blogeista. Ja kyllä sen seurantamahdollisuuksiakin tunnutaan vielä käyttävän, ainakin Life of Jaloon tulee säännöllisesti blogilistan kautta kävijöitä.

2. Käytätkö blogilistaa Blogien seuraamiseen?

   En. En missään välissä käyttänyt sitä blogien seuraamiseen, RSS on aina tuntunut paljon kätevämmältä. Ja toisaalta pitää myös muistaa, että seuraamistani blogeista alle kymmenes on suomalaisia.

3. Mitä mieltä olet siitä että Sanoma osti Blogilistan?

   En oikeastaan tiedä. Edellinen omistajanvaihdos tuntui jääneen ainakin näin satunnaisen käyttäjän kannalta merkityksettömäksi. Itse en oikein edes keksi minkälainen ajatus liikevaihdon kannalta Blogilistan takana on. Mutta kai Sanomalla joku on tarkkaan miettinyt miten sillä voisi ainakin yrittää rahaa tienata.

   Ensireaktioni sai kyllä epäilemään kaikenlaisia salaliittoteorioita hanktintaan liittyen…

4. Millaiseksi luulet Blogilistan tulevaisuuden muotoutuvan?

   Mainosten määrä varmasti lisääntyy ja voisin kuvitella sen saavan enemmän näkyvyyttä Sanoman muissa palveluissa. Miten se oikeasti tulee vastaamaan liikevaihdollisiin haasteisiin en osaa sanoa. Mutta en muutenkaan ole mikään business-ihminen.

5. Käytätkö mitään muuta kotimaista ‘blogiportaalia’ (onko niitä muita kuin blogispotti)?

   Mikä blogispotti on? En käytä. Google reader toimii minulla blogien lukualustana.

En tiedä pitäisikö tässä vaiheessa jonkinlaista disclaimeria laittaa liikkeelle. En usko. Riittänee jos totean, että työnantajani tekee Sanoman kanssa yhteistyötä, mutta minulla ei ole (ainakaan vielä) Sanoman kanssa mitään suoraa tekemistä.

Tehyn joukkoirtisanoutumisten lähestyessä hallituksen ja eduskunnan puidessa pakkotyölakia minun piti monesti pitää sormeni erossa näppiksestä. En voi mitään sille, että vähän väliä valittaminen oikeudesta valintaan ja töihin pakottamisen epäoikeudenmukaisuudeesta sai tunteeni kiehahtamaan. Siksi en mitään aiheesta kirjoittanutkaan. Nyt kuitenkin Kasvin blogimerkinnän kommentit saivat minut tarttumaan näppikseen aiheesta.

Ehkä työskentely alalla, jossa pakkotyö on ollut lakiin kirjattuna ties kuinka pitkään on vääristänyt näkemystäni, mutta ei yhteiskunnan perustoimintojen turvaaminen lailla minusta ole mitenkään väärin tai yksilön oikeuksia loukkaava. Samalla mielessäni pyörii ajatus, että tiettyihin tehtäviin menevillä henkilöillä pitäisi olla myös sen verran vahva eettinen vastuu työstään, etteivät he voisi uhrata ihmishenkiä omien etujensa saavuttamiseksi. Ja loppupelissä siitähän pakkotyölaissa oli kyse - yhteiskunta koitti vain turvata ihmishenkien säilyttämisen kannalta välttämättömät palvelut.

Tätä blogia seuranneelle tai arkistoja kaivavalle läheinen suhteeni pelastustoimeen ei ole yllätys. Aloitin harrastukseni pelastustoimen parissa jo 12-vuotiaana, joten aatteen palo tarttui varsin hyvin. Se, että alasta tuli myöhemmin päätoimista ja nyt sivutoimista ei kuitenkaan vähennä aatteen paloa. Ja vaikka kuinka vaikuttaisi siltä, että moni sopimuspalomies (ei vapaapalokuntalainen vaan sivutoiminen palomies) tekisi työtään rahasta, ei alan palkka ole niin suuri että sitä pitkään jaksaisi siitä syystä tehdä.

Eksyin hieman sivuraiteille, mutta asian ytimenä on se, että minulle pakkotyö ei ole käsitteenä mitenkään vieras. Pelastuslaki (ja sitä edeltävät lait) eivät salaile pakkotyön mahdollisuuksia:

28 § Jokaisen toimintavelvollisuus

Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimintaan.

Ja siltä varalta, että yllä oleva pykälä ei riittävästi jo pakottaisi osallistumaan toimintaan tarpeen niin vaatiessa, löytyy samasta laista myös seuraava kohta:

46 § Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan

Jos ihmisen pelastamiseksi tai onnettomuuden torjumiseksi on välttämätöntä, on pelastustoiminnan johtajalla oikeus määrätä palo- ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä, avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisella on vastaavassa tilanteessa oikeus, jos tilanteen hallitseminen ei muuten ole mahdollista, määrätä onnettomuuskunnassa oleskelevia työkykyisiä henkilöitä viipymättä saapumaan palo- tai onnettomuuspaikalle ja avustamaan pelastustoiminnassa. Tehtävästä on oikeus kieltäytyä vain pätevästä syystä.

…

Pelastustoimintaan määrätty ei saa lähteä palo- tai onnettomuuspaikalta, ennen kuin pelastustoiminnan johtaja on antanut siihen luvan.

Ainakin minä tulkitsen ylläolevat pykälät niin, että jos saan tietooni onnettomuuden on minun ruvettava kykyjeni mukaiseen toimintaan ihmisten, eläinten, omaisuuden ja ympäristön pelastamiseksi ja suojelemiseksi - etenkin jos saan määräyksen osallistua toimintaan. Eilen aiheesta Annan kanssa jutellessani Anna totesi, että käytännössä siis koskaan ei pääse alan hommista eroon.

Jo noiden pykälien lisäksi löytyy kohtia, joiden perusteella voidaan kriisitilanteissa nostaa pelastustoimen valmiutta ennakoivastikin ja määrätä väkeä töihin.

Vaikka normaalioloissa en usko oikeuden hyväksyvän pelastustoimen osalta tiettyjen henkilöiden jatkuvaa määräämistä töihin irtisanoutumisen jälkeen vedoten ylläoleviin pykäliin, voi poikkeusoloissa (oli sitten kyse lakosta tai oikeasta kriisistä) määräys tulla.

Eihän töihin pakottaminen koskaan ole ideaaliratkaisu - kummallekaan osapuolelle. Välillä yhteiskunnan ja yhteisen hyvän vuoksi siihen on kuitenkin mentävä. Onneksi suurin osa ihmisistä tuntui ymmärtävän suojatyön tarpeellisuuden. Juuri julkaistuissa uutisissa (esim. HS) Vanhanenkin on kritisoinut Tehyä ja todennut mahdollisen tarpeen lainsäädännön uudistamiselle rajoittaakseen työtaistelujen vaikutuksia sivullisille.

Toivon samalla työnantajapuolelta ja valtiolta korvausta niille aloille, joiden oikeutta työtaisteluihin on jo rajoitettu ja tullaan rajoittamaan.

Ei liene aivan täysjärkisen puuhaa lähteä ajamaan kohti etäistä jyväjemmareiden kylää ennen aamunkoittoa. Perillä vaeltaa koiralauman, häkkien ja muiden tykötarpeiden kera muiden samanhenkisten kanssa, valloittaa oma pieni leiripaikka ja ihmetellä mitä sitten. Hetken haahuamisen jälkeen kaivaa koirat häkistä ja juosta muutama kierros kehässä tuomarin haukankatseen alla ja saada pari pientä muoviläpyskää sekä pari sanaa paperilapulla. Ottaa kuvia ja katsoa kun monta muuta koiraa tekee saman. Pariin otteeseen isommasta joukosta koiria muutama saa ruusukkeita ja lisää paperilappuja. Tätä melkein työpäivän verran, jonka jälkeen leirin purku ja vaellus takaisin autolle ja ajomatka kotiin. Jälleen pimeässä ja sateessa…

Suomennos tuosta kaikesta, eilen kävimme Jyväksylän kansainvälisessä koiranäyttelyssä hakemassa Jalolle KÄY EH 4:sen ja Sulolle PEK2:sen. Jalon tapauksessa tulos oli aiempiin tuloksiin nähden ja tuomarin linjaan verrattuna varsin hyvä. Sulon tulos oli todellakin positiivinen yllätys. Pientä poikaa suuren näyttelyn hälinä ja kaiuttimista kuuluneet kuulutukset hämmensivät aika tavalla. Kiitokset Jannalle ja tytöille matkaseurasta.

Maikkari ainakin uutisoi eilen Lauritsalan lukion saamasta uhkauksesta Jokelan koulumurhiin liittyen. Eihän asia minua muuten koskettaisi, mutta olen koulun entinen oppilas.

Ja oppilas joka kaverinsa kanssa teki Doomiin (ja Doom2:een) pari kenttää, joissa kuviteltiin olevan syyslukukauden ensimmäinen koulupäivä samaisessa koulussa. Pyrimme olemaan uskollisia koulun mittasuhteille ja huonejärjestykselle, mutta silloinen Doom ei tukenut monikerroksisia rakenteita, joten ihan tarkkaa siitä ei tullut.

En tiedä uskaltaako tällaista enää tunnustaa, mutta jokunen tunti tuli vietettyä sen jälkeen kuljeskellen pitkin “koulumme” käytäviä ammuskellen. Ja niin kaverista kuin minustakin on tullut sen jälkeen (ainakin enimmäkseen) yhteiskuntakelpoisia kansalaisia.

…kuin vieressä nukkuva koira, joka heiluttaa häntäänsä?

Sulo on uskollinen työkaverini aina etätyöpäivinä. Kiitos hänelle siitä.

Viime maaliskuussa sattunut ambulanssin ulosajo ja siitä seurannut potilaana olleen vastasyntyneen kuoleminen on nyt käsitelty oikeudessa (IL). Muistan kun tuo tapahtui.

Kyllähän kaikki hälytysajoneuvojen kolarit ja muut onnettomuudet palauttavat mieleen sen tosiasian, että usein ajetaan aivan riskirajoilla eikä veressä oleva adrenaliini helpota tilannetta ollenkaan. Onhan itsellenikin sattunut sellaisia tilanteita, että jälkikäteen on ollut pakko myöntää nopeutta olevan liikaa, vaikka toistaiseksi olen onneksi säästynyt kujettajana läheltä piti -tilanteilta.

Vaikka em. tapauksen tuomion uutisointi ei nostakaan tuomion perusteita esiin millään tavalla, on tuomio mielestäni ihan oikea. Vaikka kyseessä oli kuolemantuottamus ja liikenteen vaarantaminen ei 360 euron sakko ole mielestäni liian alhainen tuomio. Kyseessä oli kuitenkin erittäin kokematon hälytysajoneuvon kuljettaja, jolla oli tehtävänä ajaa pitkä matka kriittisesti sairaan potilaan kanssa.

Toivon, ja luulen, että tuomioistuin on ottanut huomioon tilanteen raskauden myös kuljettajan kannalta sekä sen tosiasian, että hoitajalle potilaan kuoleminen oman virheen seurauksena tuskin on mikään helppo asia. Asian oikeuskäsittely ja edes jonkinlainen tuomio olivat tarpeellisia, sillä ei tuollaista virhettä voi myöskään painaa villaisella. Ja kyllähän oikeuskäsittelyn esiintyminen uutisissa on varmasti palauttanut asian myös muiden hälytysajoa harrastavien mieleen.

BBC uutisoi reilu vuosi sitten tapauksesta, jossa nainen ei saanut autoaan käyntiin vaihdettuaan avaimensa pariston. Apuun tullut poliisi oli selvittänyt mistä ongelma voisi johtua ja oli selvinnyt, että perhene koira oli syönyt avaimesta tippuneen osan.

Tippunut osa oli ollut elektronisen ajoneston hoitava palikka. Kun koiran nosti etupenkille käynnistyksen ajaksi, auto sai kommunikointua käynnistykseneston kanssa ja käynnistyi.

Uutiseen törmäsin kun lueskelin tapauksesta, jossa brittiläisellä parkkipaikalla eivät autot käynnistyneet tai lukitusten kaukosäätimet toimineet. Tässä tapauksessa syypää oli satunnaisesti data lähettävä alueella oleva viallinen pieni henkilöauto.

Tekniikan määrän lisääntyessä autoissa lienee väistämätöntä, että tällaisiin ongelmiin törmätään yhä useammin. Kuitenkin samalla kyse on järjestelmistä, joiden varassa voi olla useita ihmishenkiä, joten jonkinlaista hieman parempaa laadunvarmistusta ja kontrollia tarvitaan estääkseen oikeasti haitalliset ja tahalliset yritykset hyödyntää näitä ongelmia.

Ja tuo otsikkohan voisi varmaan sopia jo johonkin lööppiinkin?

Suomi48h on projekti, jossa sata suomalaista lehtikuvaajaa kuvasi elämää Suomessa 48 tunnin ajan lokakuun lopulla. Kuvista tehty näyttely on nyt nähtävissä netissä.

Ja… Olisi mukava sanoa jotain hyvää kuvista tai kokonaisuudesta, mutta koko hommasta jäi minulle erittäin karvas maku suuhuni. Ei siksi, että sisällössä olisi jotain vikaa vaan puhtaasti sivuston käytettävyyden takia. Digicamera.netin uutisissakin on todettu, että kuvien navigointi on aiheuttanut keskustelua. Siellä ongelma on kuitenkin kuitattu sillä, että minuutin kun malttaa logiikkaa miettiä niin kyllä se siitä valkenee.

Aargh! Eihän yksinkertaisen kuvagallerian navigoinnin päättelyyn pitäisi mennä minuuttia, etenkään suhteellisen kokeneelta webin ja tietokoneen käyttäjältä. En oikeasti voi käsittää miksi tuollaiseen ratkaisuun on päädytty.

Ainakin itselläni lopputulos oli, että vilkaisin pari kuvaa (kun ensin olin käyttänyt minuutin pari ihmettelyyn) ja totesin kuvasta toiseen siirtymisen olevan sen verran työlästä etten jatka.

Tai sitten tämä on tapa saada ihmiset ostamaan sama kirjana kun ei viitsi netissä rankaista itseään katsomalla kuvia ilmaiseksi.

Ilta-Sanomat uutisoi eilen tapauksesta, jossa hälyttänyt palovaroitin johti pelastuslaitoksen huumeviljelmälle. Tästä tuli mieleeni erään kuopiolaisen palomestarin kertomus heidän kokemuksistaan huumeviljelijöiden kanssa.

Olimme yhdessä matkalla Kuopiosta Tampereelle ja Kuopion eteläpuolella olevien valaistujen kallioiden kohdalla sain kuulla, miksi lampuista häviää polttimoita niin usein. Kallioiden valaisuun käytettävät polttimot olivat 500 W teholtaan (muistaakseni), joten kuvitella saattaa minkälainen lämmöntuotanto niissä on.

Huumeviljelijät ovat myös älynneet tämän ja varastaneet polttimoita valon- ja lämmönlähteiksi komeroissa oleville viljelmilleen. Lämmöntuotanto on kuitenkin niin suurta, että monessa tapauksessa pitkään päällä olleet lamput ovat lämmittäneet ympäröiviä rakenteita niin paljon, että komerossa on syttynyt tulipalo.

Ja kuten IS:n uutisoimassakin tapauksessa pelastuslaitoksen perässä paikalle tulee poliisi ja huumeviljelmistä tulee entisiä.