Työpäivän lähestyessä Suomessa loppuaan tulee kuluneeksi seitsemän vuotta WTC:n iskuista. Luku 343 on jälleen tänään hyvinkin vahvasti mielessä.

Jostain syystä ainakin itselleni siviiliuhrien määrä ei koskaan ole ollut erityisen kauhistelun kohde. Erinäisissä konflikteissa syntyy aina siviiliuhreja – tarkoituksella tai vahingossa. Minun on vaikea suhtautua pelastajauhreihin samanlaisella sankarimentaliteetillä kuin Yhdysvalloissa tehdään (kaikkien työtehtävissä kuolleiden palomiesten tapauksessa), mutta kunnioitan heidän uhraustaan.

Aiheeseen liittyen Boston Globella on hyvä kuvakooste vanhoista ja uudemmista kuvista Manhattanilta. Ja jälleen kerran uutislähteet pääsevät julkaisemaan salaliittoteorioita ja epäilyjä iskujen taustoista.

Törmäsin muutamaan vanhaan tietosanakirjoissa käytettyyn koirakuvaan (via). Kuvat ovat vuosina 1909 ja 1923 julkaistuissa kirjoissa ja kuvaavat vain yleisesti noutajaa.

Kyllä noista flätin tunnistaa varsin hyvin vaikka pää ei olekaan aivan yhtä linjakas kuin nykyään. 1900-luvun alun kuvissa noutajien (flättien) päissä on varsin suurta vaihtelua nykyisin hyvänä pidettävästä kultaisen päästä linjakkaaseen nykyflätin päähän. Vaihtelu on aikoinaan ollut varsin suurta, mutta yhteisenä piirteenä toiveille on ollut kuonon ylälinjan ja kallon yhdensuuntaisuus. Noutajan pään määrittelystä vähän lisää joskus myöhemmin kun ehdin kirjoittaa aiheesta kotona.

Tarkemmin kun noita kuvia nyt katsoin, niin ainakin minusta kuvat näyttävät esittävän samaa koiraa. Jälkimmäisessä julkaisussa (tai skannauksessa) kuvan kontrastia on vain kasvatettu varsin paljon.