Törmäsin Ilta-Sanomissa tietoon, että ikääntyvät palomiehet siirrettäisiin muihin kunnan töihin, kun he eivät enää pystyisi tekemään omaa työtään. Nykyinen kuntaministerimme on sitä mieltä, että palomiehiä ei päästetä eläkkeelle aikaisemmin.

Uutisen mukana palomiehiltä ajatus on saanut kylmän vastaanoton. Kuinka yllättävää. Ei vastaanotto minultakaan ehdotukselle ole lämmin, vaikka itseeni palomiesten eläkeikä ei millään tavalla vaikuta.

Ensimmäisenä kritiikkinä ehdotusta kohtaan minulle tulee tasapuolisuus. Aiotaanko samanlainen ratkaisu ottaa käyttöön poliiseille ja armeijan henkilöstölle? Jos ei, niin miksi palomiehiä rankaistaan? Ainakin itse tiedän, että pelastustoimen piirissä armeijan eläkeikä aiheuttaa nykyään melkoista katkeruutta. Näin rauhan aikana työ ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuormittavaa kuin pelastustoimen arki.

Toiseksi, muistan ettei Suomessa voi pakottaa työttömiä sellaiseen työhön, johon heillä ei ole koulutusta. Mihinköhän tehtäviin ikääntyviä palomiehiä sitten kunnissa laitettaisiin? Vahtimestareiksi? Lähihoitajiksi tai sairaanhoitajiksi? Vai koulun penkille samaan koulutusta johonkin uuteen tehtävään? Todella motivoivaa oman työnteon kannalta ja kouluttautumisen kannalta kun et tiedä mihin hommiin voit tulevaisuudessa joutua.

Loppujen lopuksi Suomessa on ammattipalomiehiä varsin vähän enkä usko, että mikään eläkejärjestelmä kaatuisi siihen, että he pääsisivät aikaisemmin eläkkeelle.

P.S. Näkisin mielelläni koko hallituksen suorittamassa palomiesten kuntotestejä vuosittain. Ja vaikka käyvän muitakin kelposuuksien ylläpitäviä harjoituksia läpi. Ainakin entisellä Liperin kunnanjohtajalla oli linja muuttunut kun hänelle oltiin annettu kosketus palomiehen työhön sisäpalosimulaattorissa.

Työpäivän lähestyessä Suomessa loppuaan tulee kuluneeksi seitsemän vuotta WTC:n iskuista. Luku 343 on jälleen tänään hyvinkin vahvasti mielessä.

Jostain syystä ainakin itselleni siviiliuhrien määrä ei koskaan ole ollut erityisen kauhistelun kohde. Erinäisissä konflikteissa syntyy aina siviiliuhreja - tarkoituksella tai vahingossa. Minun on vaikea suhtautua pelastajauhreihin samanlaisella sankarimentaliteetillä kuin Yhdysvalloissa tehdään (kaikkien työtehtävissä kuolleiden palomiesten tapauksessa), mutta kunnioitan heidän uhraustaan.

Aiheeseen liittyen Boston Globella on hyvä kuvakooste vanhoista ja uudemmista kuvista Manhattanilta. Ja jälleen kerran uutislähteet pääsevät julkaisemaan salaliittoteorioita ja epäilyjä iskujen taustoista.

Aina välillä sitä ihmettelee, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu. Viime viikolla Joensuun paloaseman yksikkö sai käydä toteamassa, että Joensuun kanavassa ui sorsapoikue.

Samaan aikaan Helsingissäkin on todettu, että ihmisten avuttomuus on nelinkertaistanut pelastuslaitoksen eläinhälytykset. Onhan se mukava, että ihmiset huolehtivat eläimistä, mutta maalaisjärkeäkin voi käyttää.

Sinänsä on huvittavaa, että Liperissä eläinhälytysten määrä on todennäköisesti muita vastaanvankokoisia kuntia suurempi. Suurimpana syynä tähän on palotarkastajamme joka tunnetaan kunnassa ja lähikunnissakin aktiivisena lintuharrastajana. Pöllöjä, haukkoja, joutsenia ja muita käydään tämän tästä bongailemassa.

Kanavassa lilluviin sorsiin liittyen, lapsena asuin Saimaan kanavan lähistöllä ja kanavan ympäristö sulkuineen oli luonnollisesti yhtenä leikkipaikkana. Muistan nähneeni suluissa lukuisia lintuja. Ainoastaan silloin niille jotain tehtiin, kun ne olivat jäämässä aukeavan sulkuportin ja sulun seinän väliin. Muuten niiden annettiin tulla ja mennä mielensä mukaan.

Sopivasti kävi niin, että viikonloppuna juttelin kaverin kanssa, joka on aktiivinen pelastuskoiraharrastaja. Hän vain valitteli sitä, että into harrastamiseen hiipuu kun pelastuskoiria ei enää hälytetä samalla tavalla etsintöihin. Kun hälytykset tulevat, ne tulevat pitkällä viiveellä ja tehtävätkin tuppaavat olemaan hyvän mielen hommia oikean etsinnän sijaan.

Muuta kautta sitten törmäsin amerikkalaiseen rikospaikkatutkimuksen tieteelliseen julkaisuun, jossa todettiin koirien olevan eksyneen paras ystävä (juttu PDF:nä). Siinä todetaan, että koirilla saavutetaan parhaat tulokset etsinnöissä, mutta valitettavan usein koirat hälytetään paikalle liian myöhään. Samaa kuulin juuri viikonloppuna kentältä täällä.

Etsintää Suomessa johtaa aina poliisi, joka voi käyttää muita viranomaisia tai vapaaehtoisia apunaan. Usein pelastustoimi on, etenkin etsinnän alkuvaiheessa, aktiivisesti mukana etsinnässä. Etsinnän pitkittyessä pelastustoimen osallistuminen kuitenkin vähenee. Vastaavasti vapaaehtoisia tai muita viranomaistahoja poliisi ei saa liikkeelle yhtä nopeasti kuin pelastustoimea. Ottaen huomioon, että syrjäseuduilla poliisin resurssit ovat rajalliset, voi monesti käydä niin, että käytännön etsinnän alkuvaiheessa suorittaa pelastustoimi (näin on ainakin meillä käynyt useampaan otteeseen).

Poliisilla ei enää ole suoraa reittiä pelastuskoirien hälyttämiseen paikalle. Käytännössä hälytys tapahtuu hälyttämällä paikalle avuksi Vapepa, joka sitten hälyttää hälytysryhmään kuuluvat pelastuskoirat ennemmin tai myöhemmin paikalle. Ainakin omasta näkökulmastani katsottuna, vapaaehtoisten saaminen paikalle kestää luvattoman pitkään, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Huhut ovat vain antaneet ymmärtää, että pelastuskoiria ei useinkaan Vapepan alkuvaiheen mobilisoinnissa oteta mukaan.

Koska kuitenkin koulutettu koira (tai oikeastaan koulutettu koiraohjaaja koiransa kanssa ;) on huomattavasti ihmisjoukkoa tehokkaampi etsimään kadonnutta, kannattaisiko miettiä jotain toisenlaista järjestelmää? Miksei pelastuskoirajärjestöjen kanssa voitaisi tehdä sopimuksia, joissa sovitaan hälytyskäytännöistä, korvauksista, vasteajoista jne? Ainakin pelastustoimen puolella vastaanvanlaisia sopimuksia on onnistuttu tekemään vapaaehtoisjärjestöjen (VPK:t) kanssa niin, että monessa paikassa vapaaehtoiset korvaavat ammattilaiset ja toimivat silti erittäin nopeilla vasteajoilla.

Pelastustoimen johtamisessa puhutaan siitä, että ensimmäisten minuuttien aikana paikalla olevan johtajan tekemät ratkaisut vaikuttavat pitkälti lopputulokseen. Uskaltaisin väittää saman pätevän myös etsintöihin, etenkin Suomen talvessa. Miksei etsinnän johtajalle sitten anneta työkaluja parhaiden mahdollisten resurssien saamiseksi töihin?

Tämänpäiväinen uutisointi (mm. MTV3, Aamulehti, Iltalehti - eli STT) Japanissa paloautoa ja ambulanssia ajokortitta ajaneesta palomiehestä saivat pienen hymyn naamalleni. Samalla mieleen nousi viikonloppuna öljyntorjuntaharjoituksessa käyty keskustelu.

Kävimme keskustelua suuremman veneemme kippareista, niitä kun alkaa olla valitettavan vähän (etenkin päivystävästä henkilöstöstä). Toisaalta kaikki samalla totesimme, että hälytysajoa saa ajaa ilman ajo-oikeutta (eli ajokorttia / kipparilupaa). Pelastusopistolta on myös kantautunut tietoja, että määräyksellä annettua tehtävää suorittaessaan pelastushenkilöstöön kuuluva saa käyttää laitteita, johon hänellä ei muuten olisi lupaa (tosin tällöin määräyksen antaneella yksikönjohtajalla on melkoinen vastuu kannettavanaan).

Eihän noissa asioissa sinällään mitään uutta ole. Pitkään nuo asiat ovat olleet tiedossa. Tiedämme jopa yhden lähikunnan, jossa paloauton ratissa on hälytyksissä enimmäkseen kuski, jolla ei ole ajamiseen normaalisti oikeuttavaa C-korttia. Ja on meilläkin isompi vene välillä liikkunut ilman oikeaa kipparia hälytyksiin. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että kohteeseen päästään perille turvallisesti.

Mutta silti, jokseenkin outoa on se, että ilman varsinaista ajolupaa saa ajaa tuhatta ja sataa hälytysajoa. Muuten ei rattiin saa hypätä.

Kipparipuutteeseen on pari varsin selvää syytä. Ensinnäkin päivystävää henkilöstöä meillä on Liperissä nykyään valitettavan vähän. Toiseksi, koska venettä käytetään työtehtävissä pitää aluksen päälliköllä olla vähintään kuljettajakirja. Ja kuljettajakirjan saamiseksi pitää käydä parin viikon kurssi, jota vapaaehtoinen henkilöstö ei aivan noin vain ehdi suorittamaan. Ehkä oikeasti pelastustoimen osalta olisi syytä miettiä omia pätevöitymiskeinoja alusten kipparoimiseen ennen kuin aluksest oikeasti jäävät rannalle kippareiden puuttuessa.

IL uutisoi tänään palomiehen loukkaantuneen navettapalossa. Luonnollisesti kun kyse on kotimaan uutisesta kiinnostukseni heräsi ja seurasin Amppareiden linkkiä uutiseen. Onneksi tässä tapauksessa mistään vakavasta loukkaantumisesta ei ilmeisesti ollut kyse.

Kyseisessä tapauksessa navettaa käytettiin varastona, jossa oli kaiken muun rojun seassa kaasupulloja. Yleensä kaasupulloissa ylipaineventtiili purkaa (neste)kaasun yllyttäen paloa ilman räjähdystä, mutta aina ei näin käy. Tapaus palautti mieleeni viikonloppuisen palon, jossa kävimme katselemassa konehallin paloa. Jäähdytimme tosin samalla lähistöllä olevia rakennuksia ja itse paloakin ;)

Koska olin ensimmäisenä paikalle rientävän yksikön yksikönjohtajana kiinnittin tarkkaa huomiota radion yli kuuluviin esitietoihin. Yksi saamistamme esitiedoista oli, että konehallissa on yksi traktori ja muuta rojua, mutta ei kaasupulloja. Yllätyksemme olikin melkoinen kun pienenevien liekkien seasta alkoi näkyä kovasti nestekaasupullolta näyttävä esine.

Kävin kyselemässä lähistöllä olleelta talon emännältä oliko konehallissa nestekaasupulloa. Sain vastaukseksi toteamuksen “en minä noista miesten asioista mitään tiedä.” Isäntä onneksi osasi vahvistaa pullon olemassaolon. Tässä tapauksessa kaasupullo ei erityistä vaaraa aiheuttanut. Kaasu oli varmasti jo purkautunut ja palanut iloisesti - ainakin kaasupullon ympäristö paloi todella suurella liekilla kun aloitimme sammuttamisen.

Jostain syystä tilannetta johtanut palomestari ei kirjoittanut tapahtuneesta onnettomuustiedotetta. Tällainen tapaus olisi nimittäin varsin hyvä esimerkki korostamaan kuinka tärkeää on tietää mikäli omassa ympäristössä on jotain vaaraa aiheuttavia aineita tai esineitä. Vaikka palomiehet aina suhtautuvat tietyllä varauksella saamiinsa esitietoihin, kiinteistön omistajan kielteinen vastaus suoraan kysymykseen ei aina herätä epäilyksiä. Onneksi tällä kertaa mitään ei käynyt - aina tilanne ei välttämättä pääty yhtä hyvin.

Eilen Liperissä tuli kaksi erheellistä paloilmoitinlaitteen hälytystä. Samaan aikaan kun pelastustoimi yrittää keinolla millä hyvänsä vähentää erheellisiä hälytyksiä Soneran verkossa olevat viat aiheuttavat turhia hälytyksiä pitkin poikin. Ainakin eilen illan aikana oli pitkin Pohjois-Karjalaa useita ilmoitinlaitteiden hälytyksiä, joissa itse ilmoitin ei ollut edes hälyttänyt vaan jonkinlainen häiriö yhteydessä laitteelta hätäkeskukseen oli ongelmien syynä.

Mutta toisaalta, parempia tällaiset häiriöt ovat verkossa kuin Ylen tänään raportoima häiriö Soneran verkossa, joka estää Kaakkois-Suomen palokuntien hälyttmämisen GSM:n avulla. Nyt henkilöstö joutuu kantamaan VIRVE-verkon päätelaitetta mukanaan saadakseen hälytykset.

Koko sinä aikana kun olin pelastuslaitoksella päätoimisena (eli reilu neljä vuotta), oli puhetta kahden toisistaan riippumattoman hälytysjärjestelmän tarpeellisuudesta. Nimenomaan tällaisten tilanteiden varalta. Aikoinaan paloasemilla oli käytössä erilaisia hakulaitteita, mutta ne olivat varsin häiriöalttiita ja monessa paikassa niistä luovuttiin. VIRVE-verkon päälle on kyllä rakennettu tekniikka, joka tukee omanlaisia hakulaitteita. Niissä hinta muodostuu niin korkeaksi, ettei mikään pelastuslaitos ole kuitenkaan ottanut niitä koko henkilöstön käyttöön. Tosin ei niissä luotettavuus tai verkon peittokaan mitenkään hyvää ollut.

Toistaiseksi Suomessa on onnistuttu välttämään suuren onnettomuuden sattuminen verkko-ongelmien aikana eikä hetkittäisistä katkoksista ole ollut haittaa. Mutta entä sitten kun hälytykset oikeasti ontuvatkin? Saataisiinkohan silloin rahaa toimivan järjestelmän kehittämiseksi henkilöstön hälyttämiseen? Toivossa on hyvä elää, mutta nykymeininki tuntuu vievän ajatuksen toimivasta hälytysjärjestelmästä jonnekin pilvilinnojen tasolle.

Sain Annalta seuraavan viestin:

04.12.2007 15:30:28 Pelastustehtävä, pieni
Liperi, omakotitalo

TOIMINTA

Tapahtuman kuvaus/alkutiedot:

Pikkulintu oli järjestänyt itsensä jumiin lintulaudan sisälle.

Pelastustoimenpiteet (alkusammutus,
toiminnan vaikuttavuus, toimintaa vaikeuttaneet tekijät):

Pelastustoimien jälkeen lintu lähti lentoon varsin hyväkuntoisena.
Pelastustoimintaa vaikeutti jo hämärtynyt keli

Onnettomuuden syy:

Tyhjä lintulauta ja nälkäinen lintu

Syy perustuu:

Pelastustoiminnan johtajan arvioon

Muut huomiot/valistustoimenpiteet:

Lintulaudalla tulisi pitää ruokaa jatkuvasti, jotta vahinkoja
ei pääsisi sattumaan

Toiminnan kesto:

5 minuuttia

Toiminnan vaihe:

Toiminta päättynyt

HENKILÖVAHINGOT

Onnettomuudessa ei tullut henkilövahinkoja

OSALLISTUNEET YKSIKÖT

Hälytetyt pelastuslaitoksen yksiköt:

* Ei hälytettyjä pelastuslaitoksen yksiköitä

Poliisin partiota kohteeseen tuli 0, pelastuslaitoksen
ambulansseja 0, muita ambulansseja 0 sekä muita yksiköitä 0

LISÄTIETOJA

Lisätietoja antaa allekirjoittanut [Anna]

Viesti noudattelee tarkalleen Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen onnettomuustiedotteiden muotoa kun ne lähetetään sähköpostilla tiedotusvälineille.

Lintulauta on siis hyvä muistaa pitää täynnä.

AP (monen muun lisäksi) uutisoi suunnitelmista (ja ilmeisesti toimista), joiden avulla Jenkeissä palomiehille ja sairaankuljettajille annetaan koulutusta terrorismiin liittyvien asioiden havainnointiin. Luonnollinen jatkumo tälle on tietenkin se, että havainnot raportoidaan eteenpäin poliisille, Homeland Securitylle, tms. Puuskahtakaa hetki rauhassa tälle älyttömyydelle…

Lähtökohta tälle kaikelle on siinä tosiasiassa, että pelastustoimi ja sairaankuljetus ovat Jenkeissä - kuten Suomessakin - viranomaistaho, joka ei tarvitse oikeuden päätöstä tms. päästäkseen sisälle tilaan (asunto, yritys, jne). Pelastustoimella kun on vielä hälytysten lisäksi mahdollisuus päästä sisälle ja vapaasti tutkimaan kaikkia paikkoja lakisääteisten palotarkastusten yhteydessä. Enkä usko että kellään on mitään palotarkastuksia vastaan, sillä ne lisäävät (tai ainakin pyrkivät lisäämään) yleistä turvallisuutta loukkaamatta kenenkään yksityisyyden suojaa.

Uusilla ohjeilla ja menetelmillä Jenkeissä pyritään nyt siihen, että edellä mainittua oikeutta käytettäisiin osana terrorismin torjuntaa. Eli aina kun jotain epäilyttävää löytyisi siitä tehtäisiin ilmoitus eteenpäin. Ja epäilyttävää on kaikenlaisen tavaran lisäksi myös Yhdysvaltoja vastustavat mielipiteet… Suunnitelmassa on paljon arvelluttavaa, mutta Jenkkien nykyisessä ilmapiirissä mitään kovinkaan yllättävää siinä ei ole.

Ikävintä asiassa on se, että jos palomiehet ja sairaankuljettajat alkavat profiloitua myös rikollista toimintaa kyttääviksi tahoiksi yleinen luottamus meihin rapistuu. Ja samalla toimintaedellytyksemme heikkenevät olennaisesti. Ainakin nykyään niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa olemme enimmäkseen neutraali taho, jonka ensisijainen tehtävä on aina ihmisten pelastaminen. Jopa siinä määrin, että voimme tarvittaessa ummistaa silmämme turvallisuutta vaarantamattomalle rikolliselle touhulle. Tämä myös antaa meille turvallisemmat edellytykset toimia potilaiden kanssa.

Tosin onhan se todettava, että eriliaisissa onnettomuustilanteissa pyrimme muun toiminnan ohessa turvaamaan onnettomuuden syyn tutkinnan (esim. rakennuspalossa yritämme säilyttää alkupalon ympäristöä tutkinnan helpottamiseksi) ja aina tarkkailemme ympäristöämme. Nykyisin ainakin meilläpäin ohjeena on, että henkeen kohdistuvista uhkista ympäristössä (esim. huonot elinolosuhteet tai asuinkelvoton talo) tulisi raportoida esimiehelle, joka voi yhdessä sosiaalitoimen ja poliisin kanssa selvittää mikä olisi oikea toimintatapa. Itse lisäisin tuohon myös eläinten hyvinvointiin kohdistuvat uhat, mutta minä olenkin eläinrakastaja ;) Pitää kuitenkin huomata, että rikollisesta toiminnasta meidän ei tarvitse raportoida eteenpäin (jos se ei aiheuta uhkaa ihmisille, eläimille tai ympäristölle).

Tehyn joukkoirtisanoutumisten lähestyessä hallituksen ja eduskunnan puidessa pakkotyölakia minun piti monesti pitää sormeni erossa näppiksestä. En voi mitään sille, että vähän väliä valittaminen oikeudesta valintaan ja töihin pakottamisen epäoikeudenmukaisuudeesta sai tunteeni kiehahtamaan. Siksi en mitään aiheesta kirjoittanutkaan. Nyt kuitenkin Kasvin blogimerkinnän kommentit saivat minut tarttumaan näppikseen aiheesta.

Ehkä työskentely alalla, jossa pakkotyö on ollut lakiin kirjattuna ties kuinka pitkään on vääristänyt näkemystäni, mutta ei yhteiskunnan perustoimintojen turvaaminen lailla minusta ole mitenkään väärin tai yksilön oikeuksia loukkaava. Samalla mielessäni pyörii ajatus, että tiettyihin tehtäviin menevillä henkilöillä pitäisi olla myös sen verran vahva eettinen vastuu työstään, etteivät he voisi uhrata ihmishenkiä omien etujensa saavuttamiseksi. Ja loppupelissä siitähän pakkotyölaissa oli kyse - yhteiskunta koitti vain turvata ihmishenkien säilyttämisen kannalta välttämättömät palvelut.

Tätä blogia seuranneelle tai arkistoja kaivavalle läheinen suhteeni pelastustoimeen ei ole yllätys. Aloitin harrastukseni pelastustoimen parissa jo 12-vuotiaana, joten aatteen palo tarttui varsin hyvin. Se, että alasta tuli myöhemmin päätoimista ja nyt sivutoimista ei kuitenkaan vähennä aatteen paloa. Ja vaikka kuinka vaikuttaisi siltä, että moni sopimuspalomies (ei vapaapalokuntalainen vaan sivutoiminen palomies) tekisi työtään rahasta, ei alan palkka ole niin suuri että sitä pitkään jaksaisi siitä syystä tehdä.

Eksyin hieman sivuraiteille, mutta asian ytimenä on se, että minulle pakkotyö ei ole käsitteenä mitenkään vieras. Pelastuslaki (ja sitä edeltävät lait) eivät salaile pakkotyön mahdollisuuksia:

28 § Jokaisen toimintavelvollisuus

Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipalon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, tekemään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimintaan.

Ja siltä varalta, että yllä oleva pykälä ei riittävästi jo pakottaisi osallistumaan toimintaan tarpeen niin vaatiessa, löytyy samasta laista myös seuraava kohta:

46 § Velvollisuus osallistua pelastustoimintaan

Jos ihmisen pelastamiseksi tai onnettomuuden torjumiseksi on välttämätöntä, on pelastustoiminnan johtajalla oikeus määrätä palo- ja onnettomuuspaikalla tai sen läheisyydessä oleva työkykyinen henkilö, jolla ei ole pätevää syytä esteenä, avustamaan pelastustoiminnassa. Pelastusviranomaisella on vastaavassa tilanteessa oikeus, jos tilanteen hallitseminen ei muuten ole mahdollista, määrätä onnettomuuskunnassa oleskelevia työkykyisiä henkilöitä viipymättä saapumaan palo- tai onnettomuuspaikalle ja avustamaan pelastustoiminnassa. Tehtävästä on oikeus kieltäytyä vain pätevästä syystä.

…

Pelastustoimintaan määrätty ei saa lähteä palo- tai onnettomuuspaikalta, ennen kuin pelastustoiminnan johtaja on antanut siihen luvan.

Ainakin minä tulkitsen ylläolevat pykälät niin, että jos saan tietooni onnettomuuden on minun ruvettava kykyjeni mukaiseen toimintaan ihmisten, eläinten, omaisuuden ja ympäristön pelastamiseksi ja suojelemiseksi - etenkin jos saan määräyksen osallistua toimintaan. Eilen aiheesta Annan kanssa jutellessani Anna totesi, että käytännössä siis koskaan ei pääse alan hommista eroon.

Jo noiden pykälien lisäksi löytyy kohtia, joiden perusteella voidaan kriisitilanteissa nostaa pelastustoimen valmiutta ennakoivastikin ja määrätä väkeä töihin.

Vaikka normaalioloissa en usko oikeuden hyväksyvän pelastustoimen osalta tiettyjen henkilöiden jatkuvaa määräämistä töihin irtisanoutumisen jälkeen vedoten ylläoleviin pykäliin, voi poikkeusoloissa (oli sitten kyse lakosta tai oikeasta kriisistä) määräys tulla.

Eihän töihin pakottaminen koskaan ole ideaaliratkaisu - kummallekaan osapuolelle. Välillä yhteiskunnan ja yhteisen hyvän vuoksi siihen on kuitenkin mentävä. Onneksi suurin osa ihmisistä tuntui ymmärtävän suojatyön tarpeellisuuden. Juuri julkaistuissa uutisissa (esim. HS) Vanhanenkin on kritisoinut Tehyä ja todennut mahdollisen tarpeen lainsäädännön uudistamiselle rajoittaakseen työtaistelujen vaikutuksia sivullisille.

Toivon samalla työnantajapuolelta ja valtiolta korvausta niille aloille, joiden oikeutta työtaisteluihin on jo rajoitettu ja tullaan rajoittamaan.