On se kumma, miten kotona olevaan, toimivaan nettiyhteyteen voi tottua niin. Ei sitä oikeastaan kunnolla huomaakaan ennen kuin se on poissa. Pitkään… Seuraa siis kertomus jo kuukauden kestäneestä kamppailusta saada yhteys toimimaan luotettavasti. Tarinalla ei edes ole vielä onnellista loppua.
BBC uutisoi reilu vuosi sitten tapauksesta, jossa nainen ei saanut autoaan käyntiin vaihdettuaan avaimensa pariston. Apuun tullut poliisi oli selvittänyt mistä ongelma voisi johtua ja oli selvinnyt, että perhene koira oli syönyt avaimesta tippuneen osan.
Tippunut osa oli ollut elektronisen ajoneston hoitava palikka. Kun koiran nosti etupenkille käynnistyksen ajaksi, auto sai kommunikointua käynnistykseneston kanssa ja käynnistyi.
Uutiseen törmäsin kun lueskelin tapauksesta, jossa brittiläisellä parkkipaikalla eivät autot käynnistyneet tai lukitusten kaukosäätimet toimineet. Tässä tapauksessa syypää oli satunnaisesti data lähettävä alueella oleva viallinen pieni henkilöauto.
Tekniikan määrän lisääntyessä autoissa lienee väistämätöntä, että tällaisiin ongelmiin törmätään yhä useammin. Kuitenkin samalla kyse on järjestelmistä, joiden varassa voi olla useita ihmishenkiä, joten jonkinlaista hieman parempaa laadunvarmistusta ja kontrollia tarvitaan estääkseen oikeasti haitalliset ja tahalliset yritykset hyödyntää näitä ongelmia.
Ja tuo otsikkohan voisi varmaan sopia jo johonkin lööppiinkin?
Anna ihmetteli muutaman päivän ajan, miten hänelle alkoi yht’äkkiä tulla varsin paljon pop-up -mainoksia (eli uuteen selainikkunaan aukeavia) erilaisilta koirasivuilta. Aluksi, mainosten auetessa yhden domainin alla olevilta sivuilta, kuittasin ilmiön hosting-palvelun lisäämiksi mainoksiksi. Kun suomenkielisiä mainoksia alkoi tulla myös irlantilaisilta sivuilta, aloin ihmettelemään ilmiötä ja tutkin asiaa tarkemmin.
Koska mainos ei ponnahtanut jokaisella käyntikerralla näkyviin, oli selvää että kyseessä on JavaScriptillä toteutettu temppu (tosin muutenkin taustalla oleva tekniikka oli selvä). Tutkin parin mainoksia aukoneen sivun lähdekoodia ja huomasin, että ainoa käytettävä skripti (sivun sisällä suoritettava ohjelma) kyseisillä sivuilla liittyi tilastointisovellukseen.
Palvelimelta selaimelle lähtevä sivun koodi näyttää tilastointipalikan ympäristössä tältä:
Kun taas selaimen tulkitsemana (sen jälkeen kun tilastointipalikan lataama skripta on ajettu), sivun sisältö alkaa näyttää tältä:
Alemmassa kuvassa näkyy selvästi, että <script>-tägejä on tullut muutama lisää. Nämä lisätyt tiedostot hoitavat ponnahdusikkunan aukaisun ja mainoksen näyttämisen käyttäjälle.
Itselläni ei miltään näistä sivuista mainoksia auennut, sillä Firefox:in Adblock-lisäke onnistui estämään ne. Jostain syystä Annan koneella Adblock ei taas reagoinut mainoksiin ja antoi niiden aueta. En ole tutkinut tarkemmin mistä tämä johtuu. Voi jopa olla niin, että minulla selaimen kieliasetus (englanti) aiheuttaa sellaisten mainosten tarjoamisen, jotka tarttuvat Adblockin suotimiin. Vastaavasti Annan selaimessa kieliasetus (suomi) voi johtaa sellaisten mainosten tarjoamiseen, joihin Adblock ei (vielä) osaa reagoida automaattisesti.
Ainakin minusta tällainen mainosten ujuttaminen normaalin palvelun varjolla tavallisten ihmisten kotisivuilla on varsin vastenmielistä. Olen itse kokeillut jo lukuisia erilaisia tilastointisovelluksia kävijöiden tarkkailuun ja todennut, että tällä hetkellä Google Analytics tarjoaa hintaansa nähden (ilmainen) ehdottomasti parasta tilastointia suhteellisen ymmärrettävässä muodossa.
Olen Nightwishin musiikista paljon pitävänä seurannut Tarjan erottamiseen liittynyttä jupakkaa. Eilen Tarjan sivuilla julkaistiin Marcelo Cabulin kirje, jossa hän kertoo vastaavansa avoimesti hänelle esitettyihin kysymyksiin. Vaikka suhtaudunkin epäilevästi avoimuuteen ja kaikkeen hänen suustaan tulevaan (taidan paljastaa tässä kenen puolella olen), yksityisyyden ja tietosuojan vahvana puolestapuhujana minua huolestuttaa Marcelon viestistä seuraava pätkä:
I wish to be able to answer to the people that might be really interested to know. In order to avoid wasting time with emails of other kind, I will request that every email sent has as subject the following info: complete name of sender (not nickname), ID number and country of origin. Please send the questions in English (or Spanish)
Luin yllä olevan kappaaleen läpi moneen kertaan, sillä siinä esiintyvä termi ID number viittaa vahvasti henkilötunnukseen. Ainakaan Suomessa ei muuta tunnistenumeroa henkilölle ole. Ainakaan yleispätevää ja kaikille jaettua.
Suomessa henkilötunnuksen käsittelyä säädellään henkilötietolaissa. Henkilötunnuksen käsittelystä sanotaan muun muassa:
Henkilötunnusta saa käsitellä rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella tai, jos käsittelystä säädetään laissa.…
Vaikka viestin lähettäminen, jossa itsensä yksilöi, voidaan ehkä tulkita yksiselitteisesti annetuksi suostumukseksi voidaan henkilötunnuksen tarpeellisuutta tällaisessa viestinnässä kyseenalaistaa. Kyseenalaiseksi käytön tekee jo se, että syytä henkilötunnuksen tarpeeseen ei missään ilmoiteta. Pelkästään roskapostien tai asiattomien viestien suodattamiseksi mielestäni henkilötunnusta ei saisi käyttää, saati sitten kerätä. Samaisessa laissa säädetään myös varsin paljon henkilörekisterin vaatimasta tietosuojasta ja siitä miten rekisteriin tallennettuja tietoja käytetään.
Kaiken tämän ja oman epäluuloisuuteni perusteella suosittelen vahvasti kaikkia olemaan lähettämättä omaa henkilötunnustaan viestin aiheena yhtään kenellekään. En tiedä, olisiko tässä myös aihetta pyytää tietosuojavaltuutettua tutkimaan asiaa.
Tämä merkintä on myös julkaistu englanniksi randomfiressä.
Update: Marcelon nimessä ollut kirjoitusvirhe korjattu.
Wired uutisoi (via) Yhdysvaltojen tekijänoikeustoimiston säännöllisestä kopiointisuojausten rikkomiseen liittyvän pykälän tarkistamisesta. Yhdysvalloissa aikoinaan läpi mennyt DMCA pitää sisällään samanlaisen pykälän kopiosuojausten rikkomisesta kuin nyt Suomessa hyväksytty laki. Siellä lakiin kirjattiin määräys, jonka mukaan joka kolmas vuosi pitää tarkistaa mille kopiointisuojausten murtamiselle annetaan poikkeuslupa kohtuullisen käytön takaamiseksi ja teknologisen kehityksen mukana pysymiseksi.
Aiemmin Yhdysvalloissa on hyväksytty mm. oikeus murtaa kopiosuojattuja sähköisiä kirjoja niiden kopioimiseksi lukulaitteisiin sokeita varten. Yhdysvalloissa kopiosuojatun DVD:n tai CD-levyn murtamista ei kuitenkaan ole pidetty kohtuullisena käyttönä. Jostain syystä tämä ei minua lainkaan yllätä. Kuitenkin tällaisen poikkeuksen vaatiminen aiheuttaa kohtuutonta vaivaa muutosta haluaville ja osoittaa kuinka tehoton kyseinen pykälä on laissa.
Muistaisikohan joku muuten kertoa suomalaisille vammaisjärjestöille miten nykyinen laki aiheuttaa heille ongelmia? Etenkin kun kopiosuojausten purkamiseen liityviä ohjelmia ei saa edes levittää tai niistä keskustella organisoidusti…
En tiedä onko oikein ajatella näin, mutta mieleeni on tullut seuraava tekninen keino jolla Googlea voidaan manipuloida tämän tekijänoikeusjupakan tiimoilta. Nyt blogimaailmassa ovat kiertäneet ja monia linkkejä saaneet ÄKT:n ja Elvis ry:n vetoomukset. Linkkien määrä varmasti nostaa niiden sijoitusta Googlessa, mikä tuskin on kovinkaan monen tavoite.
Onneksi kommentti-spämmi on saanut aikaan sen, että Google ja monet muut hakuohjelmat tulkitsevat linkin yhteydessä olevan rel="nofollow" -attribuutin siten, että linkkiä ei huomioida kun määritetään linkin kohteen tulosta. Nyt linkki siis näyttäisi koodina seuraavanlaiselta:
<a href="…" rel="nofollow">…</a>
Näin noiden vetoomusten tuloksia Googlen silmissä ei ainakaan nosteta. Samaa voi käyttää myös silloin, kun linkittää uutiseen, jonka arvoa ei halua korottaa. Ainakin minä tein näin edellisessä kirjoituksessani eräiden linkkien kohdalla.
Massachussettsin osavaltion Yhdysvalloissa on kuohuttanut tiettyjä teknisiä piirejä vaatimuksellaan avoimesta dokumenttimuodosta julkishallinnon käyttöön. Tällä hetkellä Microsoftin tulevan Office-version XML-tiedostomuotoa ei ole hyväksytty ja osavaltio on kallistumassa ODF:in suuntaan. ODF:iä tukee mm. OpenOffice. Tim Bray on juuri julkaissut yhden henkilön muistiinpanot tapaamisesta, jossa olivat edustettuna niin osavaltion päättäjät ja tekniset asiantuntijat kuin ainakin yritysmaailman edustajat (mm. Microsoft, IBM ja Sun).
Massachussettsin lähtökohtana on, että julkishallinnon tuottamien dokumenttien tulee lähtökohtaisesti olla vapaasti ja mahdollisimman helposti käytettävissä. Yhden yrityksen patenteilla jne. suojaama tiedostomuoto ei ole avoin ja vapaasti käytettävissä. Edellä mainitut muistiinpanot sisältävät varsin hyvän tiivistelmän osavaltion perusteluista julkishallinnon dokumenttien avoimuudelle. Milloinkohan Suomessa herätään asiaa miettimään?
Aiheeseen liittyen EU on asiaa miettinyt ja käsitellyt jo pidemmän aikaa. Myös edellä mainittua Tim Braytä on asiasta kuultu. Tosin pitänee todeta, että Tim Bray on XML:n alkuperäisiä kehittäjiä ja Sunin työntekijä. Ja Sunhan omistaa tekijänoikeudet OpenOfficeen.
Päivitys 24.9.2005: Massachussetts on päättänyt ottaa Open Document Formatin virallisesti käyttöön. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Microsoftin tuotteilla ei tiedostoja lueta ellei Microsoft ala tukemaan ODF:ää…
Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä ohjelmoija on laiska. Sitä olen yliopistolla ollessani yrittänyt myös opettaa opiskelijoille. Enkä nähtävästi ole ainoa, joka on sitä mieltä. Tosin en ole aiemmin ajatellut sitä, että hyvä ohjelmoija on myös tyhmä. Kiinnostavaa…