Satunnaisia leiskahduksia

Tämänpäiväinen uutisointi (mm. MTV3, Aamulehti, Iltalehti - eli STT) Japanissa paloautoa ja ambulanssia ajokortitta ajaneesta palomiehestä saivat pienen hymyn naamalleni. Samalla mieleen nousi viikonloppuna öljyntorjuntaharjoituksessa käyty keskustelu.

Kävimme keskustelua suuremman veneemme kippareista, niitä kun alkaa olla valitettavan vähän (etenkin päivystävästä henkilöstöstä). Toisaalta kaikki samalla totesimme, että hälytysajoa saa ajaa ilman ajo-oikeutta (eli ajokorttia / kipparilupaa). Pelastusopistolta on myös kantautunut tietoja, että määräyksellä annettua tehtävää suorittaessaan pelastushenkilöstöön kuuluva saa käyttää laitteita, johon hänellä ei muuten olisi lupaa (tosin tällöin määräyksen antaneella yksikönjohtajalla on melkoinen vastuu kannettavanaan).

Eihän noissa asioissa sinällään mitään uutta ole. Pitkään nuo asiat ovat olleet tiedossa. Tiedämme jopa yhden lähikunnan, jossa paloauton ratissa on hälytyksissä enimmäkseen kuski, jolla ei ole ajamiseen normaalisti oikeuttavaa C-korttia. Ja on meilläkin isompi vene välillä liikkunut ilman oikeaa kipparia hälytyksiin. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että kohteeseen päästään perille turvallisesti.

Mutta silti, jokseenkin outoa on se, että ilman varsinaista ajolupaa saa ajaa tuhatta ja sataa hälytysajoa. Muuten ei rattiin saa hypätä.

Kipparipuutteeseen on pari varsin selvää syytä. Ensinnäkin päivystävää henkilöstöä meillä on Liperissä nykyään valitettavan vähän. Toiseksi, koska venettä käytetään työtehtävissä pitää aluksen päälliköllä olla vähintään kuljettajakirja. Ja kuljettajakirjan saamiseksi pitää käydä parin viikon kurssi, jota vapaaehtoinen henkilöstö ei aivan noin vain ehdi suorittamaan. Ehkä oikeasti pelastustoimen osalta olisi syytä miettiä omia pätevöitymiskeinoja alusten kipparoimiseen ennen kuin aluksest oikeasti jäävät rannalle kippareiden puuttuessa.

Osana uutta kampanjaani vahvistaa valokuvausaiheista sisältöä täällä, linkitän yhä enemmän itseäni kiinnostaviin kuviin maailmalta. Tänä aamuna törmäsin kymmeneen tuntemattoman japanilaisen ottamaan kuvaan Hiroshimasta ensimmäisen atomipommin räjäytyksen jälkeen (via).

En muista koskaan nähneeni kovinkaan montaa kuvaa Hiroshimasta tai Nagasakista ydinpommien aiheuttaman tuhon jälkeen vaikka olen muutaman kirjan aiheesta lukenut. Nämä kuvat antavat kyllä harvinaisen karun ja todellisen kuvan tuhoista.

P.S. Tuo varsinainen palvelin tuntuu olevan raskaan kuorman alla, joten tässä toinen lähde. Aiheesta on käyty myös keskustelua MetaFilterissä.

Pitkä hiljaisuus on johtunut monestakin eri asiasta. Päällimmäisenä on kuitenkin ollut tämän blogin tietynlainen päämäärättömyys. Aloitin SL:n kirjoittaakseni kirjoituksia uusmediasta kurssia varten. Kurssin päätyttyä blogi on toiminut epämääräisenä kirjoituspaikkana ja ainakin osittain mahdollisuutena vuodattaa pelastustoimen asioista.

Työpaikan vaihtaminen on osaltaan vähentänyt intoa kirjoittaa pelastustoimen asioista, vaikka aiheista ei sillä saralla olisi pulaa. Samalla olen vielä enemmän harrastustoiminnassa alkanut kiinnittää koiriin ja valokuvaukseen huomiota. Joten tulevaisuudessa tulen enemmän painottamaan koiria ja valokuvausta kirjoitusten aiheina. Tosin pelastustoimikin saa varmasti oman osansa merkintöjä.

Muutoksiin liittyy myös tulevia muutoksia itse ulkoasussa. Anna suunnitteli jo jonkin aikaa sitten yhtenäiset ulkoasut niin randomfirelle, shutterclicksille ja SL:lle. Kahdessa ensimmäisessä uusi ulkoasu on ollut käytössä jo pidempään, tulevan viikon aikana päivitän se vihdoinkin myös tähän.

Wordpressin version sentään päivitin taustalla jo ajan tasalle…

IL uutisoi tänään palomiehen loukkaantuneen navettapalossa. Luonnollisesti kun kyse on kotimaan uutisesta kiinnostukseni heräsi ja seurasin Amppareiden linkkiä uutiseen. Onneksi tässä tapauksessa mistään vakavasta loukkaantumisesta ei ilmeisesti ollut kyse.

Kyseisessä tapauksessa navettaa käytettiin varastona, jossa oli kaiken muun rojun seassa kaasupulloja. Yleensä kaasupulloissa ylipaineventtiili purkaa (neste)kaasun yllyttäen paloa ilman räjähdystä, mutta aina ei näin käy. Tapaus palautti mieleeni viikonloppuisen palon, jossa kävimme katselemassa konehallin paloa. Jäähdytimme tosin samalla lähistöllä olevia rakennuksia ja itse paloakin ;)

Koska olin ensimmäisenä paikalle rientävän yksikön yksikönjohtajana kiinnittin tarkkaa huomiota radion yli kuuluviin esitietoihin. Yksi saamistamme esitiedoista oli, että konehallissa on yksi traktori ja muuta rojua, mutta ei kaasupulloja. Yllätyksemme olikin melkoinen kun pienenevien liekkien seasta alkoi näkyä kovasti nestekaasupullolta näyttävä esine.

Kävin kyselemässä lähistöllä olleelta talon emännältä oliko konehallissa nestekaasupulloa. Sain vastaukseksi toteamuksen “en minä noista miesten asioista mitään tiedä.” Isäntä onneksi osasi vahvistaa pullon olemassaolon. Tässä tapauksessa kaasupullo ei erityistä vaaraa aiheuttanut. Kaasu oli varmasti jo purkautunut ja palanut iloisesti - ainakin kaasupullon ympäristö paloi todella suurella liekilla kun aloitimme sammuttamisen.

Jostain syystä tilannetta johtanut palomestari ei kirjoittanut tapahtuneesta onnettomuustiedotetta. Tällainen tapaus olisi nimittäin varsin hyvä esimerkki korostamaan kuinka tärkeää on tietää mikäli omassa ympäristössä on jotain vaaraa aiheuttavia aineita tai esineitä. Vaikka palomiehet aina suhtautuvat tietyllä varauksella saamiinsa esitietoihin, kiinteistön omistajan kielteinen vastaus suoraan kysymykseen ei aina herätä epäilyksiä. Onneksi tällä kertaa mitään ei käynyt - aina tilanne ei välttämättä pääty yhtä hyvin.

Jokainen ohjelmoija varmasti tietää tilanteen kun ohjelmassa on jokin bugi ja oikean koodin kohdan aukaistessa välittömästi näkee mistä vika johtuu…

No, eilen sain kokea vastaavaa sivustakatsojana autojen suhteen. Uskollisessa Monassamme on ollut ongelmia polttoaineen syötön kanssa. Luottokorjaajamme totesi, että hänen osaamisensa dieseleistä loppuu kesken ja sanoi soittavansa diesel-miehen apuun. Kävin eilen Monan kanssa diesel-miehen luona ja tuomio tuli heti konepellin auettua kun olin ensimmäisen oireen ehtinyt kuvata.

Mona-parka hörppii ilmaa tulevan polttoaineen sekaan, joten ei liene ihmekään jos esiintyy ajoittaista nykimistä ja moottorin sammumista. Hetken diesel-mies manaili, että vika on yleinen niin Fordeissa, Volvoissa kuin uusissa mersuissakin. Ja lähes samaan hengenvetoon totesi rakentavansa tilalle volkkarin ratkaisun. Ei ihme, että olen sisimmissäni ollut aina volkkarimies.

Ei. Ei niiltä pelastuspuolen keikoilta vaan nyt ihan elävän musiikin keikoilta. Olen nimittäin ollut erittäin positiivisesti yllättynyt Joensuun Pop-muusikoiden sekä suomalaisten bändien linjasta sallia valokuvaus keikoilla. Satun nimittäin viihtymään kameran kanssa keikoillakin.

Jostain kumman syystä nimittäin yhdistelmä digijärkkäri+patterikahva+pitkä putki saa aikaan järkkäreissä hämmennystä. Sentään ovat aina uskoneet, kun olen sanonut ettei sillä videokuvaa saa mitenkään.

Kuvassa Amorphiksen Tomi Joutsen eiliseltä Joensuun keikalta. Lisää kuvia kyseiseltä keikalta ja muilta löytyy galleriastamme.

Sopivasti heti Koiramme-lehden rotuesittelyn jälkeen kirjoitan aiheesta, josta on jo jokusen kerran pitänyt avautua.

Olen huomannut häiriintyväni aina kun joku puhuu sileäkarvaisista noutajista flatteina. Jotenkin sana ei minulla vain istu suuhuni ollenkaan. Jokunen aika sitten tajusin lopulta miksi minusta rodun kutsumanimen muodon pitäisi olla flätti eikä flatti. Tässä vaiheessa kaikki, jotka tietävät äidinkieleni olevan englanti jo varmaan puistelevat päätään ja miettivät kuinka tyhmä voi kaveri ollakaan…

Kutsumanimihän tulee rodun englanninkielisestä nimestä flatcoated retriever, jossa ensimmäinen a äännetään ä:nä. Tästähän seuraa luonnollisesti se, että rodun suomenkielinen kutsumanimi, etenkin ollessaan väännös englannikielisestä sanasta, noudattaa ä-linjaa eikä a-linjaa. Ugh. Minä olen puhunut.

Tosin ihmettelen, miksi se pitäisi kirjoittaa flattina eikä flättinä. Mielestäni uskollisuuden väännöksen alkuperään ei kuitenkaan pitäisi heijastua kirjoitusasuun, sillä kutsumanimi on jo (puhekielistä) suomea. Ja suomeksi onneksi kirjoitetaan asiat niin kuin ne lausutaankin.

Jospa lopettaisin vaahtoamiseni tähän. Suosittelen kuitenkin kaikkia sileäkarvaisista noutajista, eli fläteistä, kiinnostuneita lukemaan Koiramme-lehden rotuesittelyn. Se antaa varsin hyvän kuvan rodusta.

Olen törmännyt muutaman seuraamani photoblogin kautta Imagekindiin, joka mahdollistaa valokuvaprinttien tilaamisen. Yhtenä optiona on kuvan saaminen kehystettynä suoraan kotiovelle. Kävin sitten tarkemmin tutkimassa kyseisen sivuston valikoimaa ja useiden upeiden kuvien joukosta silmiini sattui kerjäävä flätti.

Päätimme tilata kuvan seinällemme suurena ja kehystettynä. Saisimmepahan samalla testattua miten hyvin palvelu toimii ja miten kuva tulee kotiovelle. Tilasimme kuvan 60×40 cm kokoisena, puisella kehyksellä ja UV-suojatullaa akryylipinnalla. Postikuluineen toimitukselle tuli hintaa $ 207,52 eli tämänhetkisellä kurssilla noin 135,50 €. Tuon hinnan nähtyämme alistuimme siihen, että toimitus jää kiinni tulliin.

Kahden päivän päästä tilauksesta sain ilmoituksen, että tuote on annettu FedExille kuljetettavaksi. Eurooppaan asti se tulikin varsin vauhdikkaasti, mutta Pariisin ja Helsingin välillä tuli useamman päivän katkos liikkumiseen (välissä ollut viikonloppu saattoi tietenkin vaikuttaa hieman asiaan). Sain sitten puhelun FedExiltä, jossa kysyivät henkilötietojani tullausta varten. Annoin ne elin pelossa siitä, minkälainen lasku huolinnasta tulee.

Kun paketti vihdoin löysi tiensä kotiovellemme (herättäen Annan ;), yllätyin kun pahvilaatikon kyljessä oli FedExiltä tieto, että ei laskua. Nyt sitten kiinnostuin selvittelemään asiaa tarkemmin ja nähtävästi taideteoksiin sovelletaan samaa ALV:tä kuin kirjoihin (eli 8%). Jäin kuitenkin hieman ihmettelmään asiaa, sillä mielestäni 10 € raja ylittyi silti.

Pikainen laskutoimitus osoittaa, että tämänpäivän kurssilla ALV:n osuus olisi 10,84 € ja tullin sivuilta löytyvän helmikuun kurssin mukaan ALV:n osuus olisi ollut 11,43 €. Joka tapauksessa, olen tyytyväinen ettei tuotteesta näemmä tarvitse mitään ylimääräistä maksaa.

Lopputuloksena siis saimme ison valokuvan kehystettynä seinällemme (kunhan se siis saataisiin seinälle asti) noin 135 € alle kahden viikon päästä tilauksesta. Saisikohan mistään päin Suomea tuohon hintaan edes tuota kehystystyötä? Ainakin tieto pienentää tilaamiskynnystä vastaisuudessa - hyviä kuvia ainakin Imagekindilla on ihan riittävästi. Ja voihan niitä omiakin kuvia kehystää…

Eilen Liperissä tuli kaksi erheellistä paloilmoitinlaitteen hälytystä. Samaan aikaan kun pelastustoimi yrittää keinolla millä hyvänsä vähentää erheellisiä hälytyksiä Soneran verkossa olevat viat aiheuttavat turhia hälytyksiä pitkin poikin. Ainakin eilen illan aikana oli pitkin Pohjois-Karjalaa useita ilmoitinlaitteiden hälytyksiä, joissa itse ilmoitin ei ollut edes hälyttänyt vaan jonkinlainen häiriö yhteydessä laitteelta hätäkeskukseen oli ongelmien syynä.

Mutta toisaalta, parempia tällaiset häiriöt ovat verkossa kuin Ylen tänään raportoima häiriö Soneran verkossa, joka estää Kaakkois-Suomen palokuntien hälyttmämisen GSM:n avulla. Nyt henkilöstö joutuu kantamaan VIRVE-verkon päätelaitetta mukanaan saadakseen hälytykset.

Koko sinä aikana kun olin pelastuslaitoksella päätoimisena (eli reilu neljä vuotta), oli puhetta kahden toisistaan riippumattoman hälytysjärjestelmän tarpeellisuudesta. Nimenomaan tällaisten tilanteiden varalta. Aikoinaan paloasemilla oli käytössä erilaisia hakulaitteita, mutta ne olivat varsin häiriöalttiita ja monessa paikassa niistä luovuttiin. VIRVE-verkon päälle on kyllä rakennettu tekniikka, joka tukee omanlaisia hakulaitteita. Niissä hinta muodostuu niin korkeaksi, ettei mikään pelastuslaitos ole kuitenkaan ottanut niitä koko henkilöstön käyttöön. Tosin ei niissä luotettavuus tai verkon peittokaan mitenkään hyvää ollut.

Toistaiseksi Suomessa on onnistuttu välttämään suuren onnettomuuden sattuminen verkko-ongelmien aikana eikä hetkittäisistä katkoksista ole ollut haittaa. Mutta entä sitten kun hälytykset oikeasti ontuvatkin? Saataisiinkohan silloin rahaa toimivan järjestelmän kehittämiseksi henkilöstön hälyttämiseen? Toivossa on hyvä elää, mutta nykymeininki tuntuu vievän ajatuksen toimivasta hälytysjärjestelmästä jonnekin pilvilinnojen tasolle.

Kohta on jälleen aika aloittaa vuotuinen tuokioni Jenkkinä. On siis aika Superbowlin. Eli tiedossa on pitkään valvomista ja toivottavasti hyvä peli. Vasta muutaman tunnin ennen pelin alkua sain tietää ketkä tänä vuonna pelaavat mestaruudesta, mutta sehän ei sinällään olekaan tärkeintä. Ei ainakaan samalla tavalla kuin jalkapallon maailmanmestaruus tai jääkiekon MM.

Viime vuonna pelin katsominen hyytyi puolilajalla ja loput tuli katsottua vasta maanantai-iltana nauhalta. Parina edellisenä vuonna olemme selvinneet pelin loppuun asti hereillä. Saa nähdä miten tänä vuonna käy…